kuvia sanoilla

Se nuori oli tulossa syntymäkodistaan. Hänellä oli tapana viettää siellä joskus lauantai-iltaa yksikseen, kun isä oli poissa. Isällä oli hyvä videosoitin, ja elokuvat oliva olleet aina sen nuoren mieleen. Poika saattoi rauhassa hykerrellä elokuvien maailmassa myöhään yöhön. Hyvien elokuvien. Komedioita, draamoja tai jännitystä. Niitä se nuori imi kuin sieni vettä. Toiset imivät viinaa, se nuori …

Kokki oli karismaattinen mies. Mietin toisinaan onko hyvien kokkien oltava karismaattisia. Onko tämä kokki yksi suurien kokkien klaanin jäsen; klaanin jonka jäseniä yhdistää karismaattisuus. Tumma iho. Afriikkalaisilla kokeilla on tapana omistaa musta ihon väri. ’Setä tuomon tupa’- ulkonäkö ja laaja hymy ja laajat valkeat hampaat. Hieman luisevat kasvot, hyvällä tavalla. Pitkä kasvojen muoto ja harmahtavan …

Illan viimeisinä hetkinä, kun uni hiippi tietä pitkin kohti asuntoani… Illan viimeisinä hetkinä päätin vielä kirjoittaa tämän… Illan viimeisinä hetkinä otan kantaa omalla subjektiivisella tavallani. Tunnustan kokeileeni joskus alkoholia. Muutaman kerran elämäni aikana ja jokainen kerta havaitsin totuuden. En pitänyt ainesta lainkaan. Se ei tuonut minulle mielihyvää. Sain vain ongelmia itseni kotroloimisen kanssa. Minun oli …

Se nuoren isä meni uusiin naimisiin. Niin on leski-isillä tapana toisinaan tehdä. Karjalainen nainen. Hyvin puheisa ja mukava. Se nuori piti kovasti. Nuoresta oli kiva olla avoin tälle ’uudelle äidille.’ Puhua ja katsella asioita. Aikaa kului. Alkoi kuulua juttua, että se nuori ei pitänyt ’uudesta äidistä’. UUden äidin mielestä se nuori vierasti häntä ja oli …

Se pieni yritti harrastaa myös perhosia. Keräillä niitä. Kauniita perhosia, joiden siivet säihkyivät. Eräs kaveri sanoi:” Eikö ole surullista tappaa noin kauniita olentoja vain laittaakseen ne näytille rasiaan?” Kaveri oli oikeassa. Sitä pientä masensi! Ei ollut oikein. Kamera. Isä, opeta minua käyttämään kameraa. Se pikkuinen halusi ottaa kaikista maailman perhosista kuvan. Se pikkuinen halusi täyttää …

Se hymyn muistaa aina. Käsi tarttuu sitä nuorta rateesta ja ruskeat silmät katsovat silmiin. Silmät. Kapeat huulet ovat yhtä hymyä. Pyöreillä poskilla on kuopat. Kulmakarvatkin näyttävät hymyilevän. Jopa vihreä baskeri vaaleiden heikkojen hiusten päällä… Sekin näyttää hymyilevän. Maaima hymyilee tuon hymyn tahdissa. Taivaalla pilvet väistyvät auringon edestä. Aurinko hymyilee. Linnut alkavat puissa laulamaan – aivan …

Lukeminen. Lukeminen oli aina ollut nautinnollista puuhaa. Kertomukset, joiden mielikuvitus oli lennokasta mielyttivät kovasti. Se pikkuinen ei koskaan tuntenut väsymystä lukiessaan. Hän imi sanojen laulua. Luki ihmeistä, joita vain mielikuvitus saattoi paperille loihtia; ihmeistä, jotka olivat kirjoittajansa sielun tuotetta, mutta niin kauniita; tapahtumista, joihin olisi itse halunut upota; jännittävistä paikoista, joissa olisi itse halunut käydä. …

Siilihiukset. Vaaleat. !60 cm. Vaaleat vaatteet ja siniset housut. Ei farkut! Äidinkieli ruotsi. Ei osannut sanaakaan suomea. Nätti naisen nimi. Jotkut ruotsalaisneidot ovat yllättävän kauniita. Olimme tienposkessa liftaamassa yhdessä. Matkalla täältä jonnekin. Matkalla aurinkoisen taivaan alla. Tai yhtenä päivänä tihutti vettä. Kun liftaa, saa hyvän näkemyksen, miten kieroutuneita ihmisiä on. Saa hyvän kuvan, että kieroutuneet …

Olin käyttänyt paljon aikaa miettiessäni tätä maailmaa. Monina pitkinä öinä lapsuudestani asti olin antanut koko mielikuvitukseni lentää pitkin universumia. Olin mielikuvituksessani katsonut sen ihmeitä monesti, mutta aina se olellinen kysymys jäi auki. Mitä me olemme? Mitä on tietoisuus? Miksi? Niin ihmiskunta on myös tehnyt tätä samaa pohdintaa auvoisista ajoista asti. On kehitetty suuria teorioita. On …

Pakkasta. Olen tiellä, joka halkoo metsää. Valoa ei ole. Kuura on maalannut mäntyjen latvat valkeiksi ja kuun valo paljastaa värin. Taivas. Piki musta. Pieni tuikkeita täynnä. Tähdet. Muistan öitäni afriikan taivan alla. Hyräilen. Muistan öitäni pohjoisen taivaan alla. Revontulia. Kultaa taivaalla. Niin paljon on muistoja kauniista yöstä ja isosta kuusta, joka vaeltaa pimeydessä. Kaikki ne …

Viimeinen kesä kasvien kanssa. Se kesä oli aivan tavallinen kesä. Välillä lämmin. Välillä viileämpi. Satoi vettä. Oli pilvistä. Paistoi aurinko. Oltiin jossain vantaan tienoilla, tien poskessa kuten aina. En ollut yksin, sillä näitä hommia harvemmin tehtiin yksin. Taimien istuttaminen nopeasti on pari työtä. Parini tällä kertaa oli marokkolainen mies. Kyllä. Ihan suomea puhui. Oli asunut …

Tapahtumilla oli samansuuntainen juoni aina. Se pieni seisoi metsässä. Hän hengi puiden tuoksua; mittaili maassa kuivaavien neulasten kuivaa ratinaa jalkojen alla; nautti vihreän jäkälän loisteesta ja niistä muurhaisista, jotka keskustelivat jäkälämättäällä keskenänsä. Usein jossain männyrungon suojissa oli yksinäinen käpytikka, joka hakkasi puuta ruokaa etsien. Tok Tok Tok. Varovaisesti ja empien. Välillä puunrungon takaa sitä pientä …

Vuoden vaihde ohi ja uusia tuulia oli tiedossa. Se oli entisessä lyhytaikaisessa työpaikassa jännittävää aikaa. Ensimmäinen tapaaminen uuden esimiehen kanssa. Jännittävää, saattoi tutustua ihmiseen ja puhua asioita. Nämä olivat ennakofiilikset, mutta näinhän asia ei sitten lopulta ollutkaan, vaan aivan toisin. Oli alkanut syyllisten etsimisrituaali. Sellainen, missä osoitetaan sormella jotakuta ja sanotaan:” Sinä, sinä, sinä!” Juuri …

Ruinaaminen. Ikiaikainen tapa saada äidiltä tai isältä huomiota. Sama menetelmää käyttävät katulapset maailmalla. Tulevat joukolla turisti paran luo ja ruinaavat. Ainoa tapa, joka tehoaa. Voiko ihmistä, joka käyttää ruinaamisen jaloa taitoa kutsua aika ihmiseksi. Ruinaaminen on osa lapsuutta. Pikku lapsuutta. Kuuluuko se meidän aikuisten elämään? Olemmeko oikeasti niin kehittymättämiä olentoja, että elämämme perustuu suurelta osin …