kuvia sanoilla

Joskus kummastuttaa. Joillakin ihmisillä on kumma tapa puhua aina toisten ihmisten sanojen päälle. Koko ajan. Ihminen alkaa selittämään jotain asiaa. Päälle puhuja alkaa heti puhumaan sanomalla:” tosiaa…” ja sitten tulee juttua aiheesta. Jatkuvasti. Alkuperäinen puhuja joutuu koko ajan kestämään, että toinen ihminen puhuu samaan aikaan. Miksi? Miksi ei voi odottaa toisen lopettavan, Onko liian vaikeata …

Tarina kulkee eteenpäin. Mites Se Tapahtuu. Baari. Räkälä. Hämyisä kolo. Minkä nimen tälle paikalle ikinä halusi antaakaan. Oli tiski ja kaljamahainen omistaja. Oli paikkaa pyörittävä varmaan yhdeksäntoistavuotias tarjoilija, joka houkutteli keski-ikäisiä miehiä katselemaan persettä. Oli kaljaa kittaavia nuoria. Juuri ja juuri kahdeksantoista vuotiaita. Oli musiikkia. Musiikki kuului upouudesa jukeboxista. Paikka oli räkälä lähellä seinäjokea. Oli …

Se nuori iski tennispalloa. Sellaista keltaista lätyskää. Pehmeää, mutta samalla niin kovaa. Pallo lensi kovaa. Pomppasi verkon toisella puolella korkealle. Hahmo verkon toisella puolella löi pallon takaisin. Hahmo verkon toisella puolella piti sitä nuorta kamalana ihmisenä- ” Sen kaverikin, joka kävi täällä juhannuksena,” se hahmo siellä toisella puolella oli puhunut toiselle ihmiselle,” Se oli ihan …

Sillä pienellä olivat aamut usein painajaisia. Piti lähteä kouluun. Piti mennä kärsimään. Se pieni mietti, miten saisi aamun jatkumaan ikuisesti. Ikuinen aamu, aina hetki ennen koulun alkamista oli unelma. Se nuori näki myöhemmin elokuvan päiväni murmelina. Oli katsomassa sitä elokuvateatterissa. Pikku filmi, jonka ensi-illassa oli vain vähän ihmisiä. Vitsit miten hyvä filmi. Päivä kesti ikuisesti. …

Mikä on elämänsuola? Mikä tekee elämästä elämää. Se että herää aamulla jonkun vieressä ja katsoo kattoon ja miettii: mitä tänään? Se että on hyvä työ? Se että on paljon rahaa? Se että on onnellinen? Se että ei ole sairas? Vaihtoehtoja on niin paljon. Minusta elämän suola on olla ja tuntea olevansa jotain. Uskoa ainakin hetki, …

Se nuori oli päättänyt kirjoittaa jossain rauhallisessa paikassa. Se nuori oli ajatellut matkia kirjailijaa nimeltä Mika Waltari ja viedä kirjoituskoneen pikkuiseen mökkiin kaukana kotikonnuistan. Eräälle leirintäalueelle. Kuuluisalle leirintäalueelle. Pääsi läheiseen kylään bussilla, mutta ei ollut tajunnut, että siitä eteenpäin ei sitten pääsekään. Oli ollut typerä. Mikä avuksi. Huomasin naislaulajan pysähtyvän pikkuisen linja-autoasema – huoltoasema kompleksin …

Mielikuvitus on järeä ystävä. Minusta on ollut aina kiva nitoa tarinoiden hahmoja lopulta yhteen…. Pieni aloitus tarinan palaselle, joka lähtee vyörymään eteenpäin omin painoin ja omalla vauhdilla. Hornan Tuutissa. Matias oli kaukana kotoaan. Suhteellisen kaukana. Koti oli jossain itäsuomen metsien tuntumassa. Nyt Matias oli aivan toisella ääripuolella maata. Olihan miehen nähtävä maailmaa. Moottoripyörällä. Yksin. Tunnettava …

Isä oli vaeltanut merillä. Käynyt kaikilla mantereilla. Ollut kuumassa konehuoneessa kaikilla aavoilla ja kaikilla säillä. Hän oli ihmetellyt argentiinaa ja venäjää ja egyptiä ja monia muita maita. Kunnes oli saanut töitä maista ja asettunut aloilleen äitini kanssa. Isällä oli laatikko. Pyöreä rasia. Isän tyylin mukainen. Vanha säilykeruokarasia. Rasia oli ihan täynnä kolikoita. Pieniä ja isoja …

BaoBao on niin monissa kuvissa. Pakko kirjoittaa yhdestä baobaosta, jonka nuoret latvat kohosivat kohti pilviä. Puu kasvoi siinä hiekkatien varrella. Se paikka oli teiden risteämäpiste. Puu oli tavallaan risteyksen merkki. Paksu puu. Tomera puu. Kun se varttaa taputti käsillä, niin varsi ei antanut tuumaakaan periksi. Siinä se seisoi liikkumattomana juuriensa tukemana. ”Kunpa minäkin olisin noin …

Jo varhain huomasin mikä toi värinä tunteen; sellaisen tunteen, joka muistuttaa vähän kuin ruumis kehräisi kissan lailla… Nauttii suunnattomasti… Kun joku tekee jotain hyvää minulle ja voin katsella sitä. Asettelee tavaroitani. Leikkaa hiuksiani hyvin. Paketoi lahjaa. Mitä tahansa, mikä tuo hyvän mielen. Tunne tulee vain harvoin. Niin harvoin on pyyttettömiä auttajia. Niin harvoin on ihmisiä, …

Eräs tarina, jolla on tositapahtumien voima takana. Elämä on joskus julma. Aivan liian usein. Kukkia! Matias oli päättänyt ostaa Siljan syntymäpäivänä yhtä monta kukkaa kuin tällä oli ikää; ja ehdottomasti tumman punaisia ruusuja. Rakkauden väri. Se oli kukkakauppa siinä lähellä työpaikkaa. Siellä oli mukava nuori naismyyjä, joka hymyili ihanasti Matiakselle kun tämä tuli sisään. ” …

Se nuori punoutui. Punoutui ihan huomaamatta. Niin voi käydä, kun on tekemässä kasvinjuurutushommia isossa kasvihuoneiden ketjussa. Niin voi käydä, jos haluaa tienata vähän rahaa kattamaan opiskelutulonsa. Niin voi käydä, jos kolleega on kaunis nainen. Kompleksin omisti kolmikymppinen mies, jolla oli espanialainen kumppani Carlos. Pitkä, ruskea tukkainen tyttö kertoi omistajasta ja carlosista ja lörpötteli paljon muutakin …

Olimme matkalla espaniaan pikkubussilla. Minibussilla, johon mahtui kymmenen ihmistä. Valkea. Kaunis auto. Tämä oli pieni välikphtaus saksan maisemissa, kun liikuimme jossain pikku tietä iltamyöhään. Pieni välikohtaus muistui mieleeni, kun katselin lehtien otsakkeita. ”Suomalaiset juovat legendaarisia määriä ja ovat hiljaa.” Hollantilainen pitkä mies istui vieressä. Silmälasipäinen. Toi vähän mieleen Harry Potterin, jota oli venytetty sataan yhdeksänkymmenteen …

Maailmalla taas sitä samaa vanhaa. Mielenosoituksia. Tappeluita. Vallanhalua. Itsepäisyyttä. Valta on outo asia. Niin moni saa vallasta kiksejä. Mutta kukaan ei koskaan tunnusta saavansa siitä kiksejä. Kaikki valtaan pyrkivät selittävät haluavansa tehdä jotain ihmisten hyväksi. Niin harva oikeasti tekee niin. Niin moni oikeasti ajaa vain omaa ja muutamien tuttujensa asiaa. Sana tuttu on joustava käsite. …