kuvia sanoilla

Hmmm. Tarina eräästä miehestä. Kuvitteellisesta, mutta silti kumman tutusta, joka voisi olla joku jonka olen tietänyt. Tarina kuitenkin. Yksi monien joukossa. Ja ehkä jonkilaista tositapahtumapohjaa on tässäkin. Tavallaan. En suosittele tätä tarinaa liian nuorille enkä heikkomielisille. Maailma on raaka paikka. Ja ihmiset ovat toisilleen varsin ilkeitä, kun hakevat hyvitystä tehdyille teoille. Toisinaan paha saa palkkansa, …

Lahjakkuutena tanssi. Kuuntelin kertomusta lahjakkuudesta. Tanssista. Miten ihminen kertoi, kuinka hän oppi askeleet lihasmuistin kautta. Ne olivat vain yhtä. Ylioppilaskokeessa. ” Hermostuttaako sinua?” kysyy valvoja oppilaalta, jonka jalka käy kirjoittaessa. ” Ei,” anteeksi. Liike loppuu. Lihasmuisti oli tullut ajatuksiin ja alkanut elämään omaa elämäänsä. Ottanut askelia, lentänyt huoneen poikki. Kertomus on ihmeellinen. Olen kateellinen. Miksi …

Kuljin kaupoissa. Pakkanen oli laskenut siedettäviin mittasuhteisiin, joten kävelemistä saattoi kutsua ihanaksi kokemukseksi. Tosin parinkymmenenasteen pakkasessa kutsun kävelimistä ihastuttavaksi kokemukseksi, sillä ilma on raikasta ja sieluun syntyy halu ottaa itsestä kaiken tehon irti. Olin katsomassa askelmittaria kaupunkilla. Sinänsä typerä teko, sillä kuka idiootti etsii askelmittaria keskellä talvea popularistisia tarpeita myyvistä liikkeistä. Mutta halusin kokea tämän …

Tämä tarina on omistettu kaikille näille vastaaville tapauksille, joihin on elämän aikana törmännyt. Yllättävää, miten harva oikeasti tietää, missä tilassa elää. Krista. Kahvio. Siinä liikutasalin ulkopuolella. Ikkunoista saattoi katsoa, miten tiukkiin trikoisiin pukeutuneet nuoret naiset ahkeroivat erilaisten härvelien kanssa. Joukko painoihin keskittyneitä miehiä pullisteli lihaksiaan raudan äärellä sivummalla. Juomapulloja. Liikettä. Valoja. Elämää. Krista ja Manna …

Ostin sen eräänä keväänä. Synnyinkaupunkistani, jossa olin lomalla. Iloinen keväinen kaupunki. Lehdet olivat puhkeamassa lehmuksiin, saarniin ja vaahteroihin. Isä oli hyvällä päällä käydessäni hänen luonaan. Se oli viimeisiä kertoja, kun tapasin pitkäaikaisen lapsuuden kaverini. Hieno päivä. Se oli Musta Askelmittari, jonka päällä luki TechtRail via. Olin innostunut. Saatoin mitata juoksulenkkieni koon. Saatoin panostaa yhä enemmän …

Aamun hetkinä, syötyäni juustoisen aamiaisen muistelin eräitä keskusteluja kauan sitten. Noiden keskuteluiden innottamana kerron tämän keksityn tarina, jossa on vähän pohjaa. Toivottavasti keskustelija ei suutu pohjasta. Tarinan nimi on HaaveeAmmatti. Maijus opiskeli viestintää. Tumma eksoottinen tyttö, jonka nimi oli kompromissi monikulttuurisessa avioliitossa. Koko lapsuutensa kasvava tyttö oli haaveillut kirjoittamisesta ja ihmisten tapailusta; Hän oli haaveillut …

Kotimaata on pitänyt aina paikkana, jossa asiat selviävät. Lapsena kotimaassa oli hienoja johtajia, jotka tiesivät, mitä tekevät. Kotimaassa kukaan ei ole vallanahne Kotimaass ei voi olla mikään huonosti, naapurimaissa oikeasti kukaan ei tiedä, mitä tehdä. Jossain kaukana vasta kamalaa on. Siellä on korruptiota. Siellä on sotia. Siellä päättäjät ovat mielivaltaisia tai mopo on lähtenyt heidän …

Tämä on tarina. Tarinat eivät ole totta. Kannattaa muistaa. Se nimi on talvihetki, imelä tarina, mutta aamun ratoksi kietaistu taivaalle. Se on luminen päivä. Lunta on satanut kuin kaatamalla sillä viikolla. Talvipakkanen on pysynyt lämpöisissä lukemissa, siis lähellä viittä astetta – pakkasta tietenkin. ”Katso, valoilmiö,” oli Jutta sanonut yhtenä päivänä tuleessaan Mikon kanssa kaupunkilta. Auton …

Katsoin artistia. Kuuluisat ihmiset ovat sellaisia. Omalaatuisia. Kesäloma oli ohi ja artisti tuli käytävällä vastaan. Vanhempi nainen jonka hiukset olivat mielettömästi kiharalla ja laskeutuivat kuin meri olkapäille. Nahkatakkinainen, kova rokkimimmi. ” Moi!” nainen huudahtaa minut nähedessää, Vetäisee syleilyynsä ja halaa,” Miten loma menii,” rutistaa yhä häpeilemättämästi olkapäitäni. Ei lainkaan estoja. Artisti. ”Kiitos hyvin,” vastaan tahdikaasti. …

Pallo lensi kovaa. Se oli hoikka ruskeatukkainen tyttö, joka iski palloa sille nuorelle. Se nuori ei ollut puhunut tytölle kertaakaan. Oli kamalan ujo. Sitä pelotti. Salaa ihastunut. Lukiotyttöön. Lukiopojalla on lupa ihastua. Vahinkossa tuo tyttö oli samasta koulusta kuin se nuori. Se oli kurssi. Tenniskurssi. Kurssin vetäjä oli kerran antanut sille nuorelle paperilapun, jossa oli …

Se pieni on kavereiden kanssa kerrostalon kellarissa; siinä paikassa jossa rappuset laskeutuvat alas hämärälle käytävälle; ne raput ovat kuin teatterin istuimet ja siellä alhaalla on näyttämö. He ovat sotilaita. Kaikki ovat vuorollaan eri rooleissa. Se pieni on välillä kenraali ja johdossa. Hetken päästä joku joukosta toteaa:” Ei susta oo kenraaliksi, sulla ei oo jämäkkyyttä, etkä …

Tämä tapahtui tilkkutäkkikoulun takana. Sillä nuorella oli ensimmäinen huonekaveri – armeijaa ei oteta huomioon. Huonekaveri oli pitkä vaalea hiuksinen poika, josta näki, että hän on pohjanmaalta; myös kuuli, että hän on pohjanmaalta. ” Minä olen pohjanmaalta,” hän kertoi,” Seinäjoen läheltä.” Heillä oli huone. Keskellä huonetta oli iso työpöytä ja työpöydän kummallakin puolella oli sänky. Se …

Katsoin muistojen aaltoja. Muistin hetkiä ihmisten kanssa. Muisto eräästä ravintolasta hämeenlinnassa. Olimme siellä porukalla. Puutarhaopiston voimilla. Juhlimassa. Vai oliko se sittenkin vain vaivautunutta olemista toistemme kanssa. En muista kuinka monta meitä oli. Monta. Monta tyttöä, Muutama poika. Pieni kokoinen tyttö sanoi minulle, kun whitney houstonin kappale ”I want dance with some one whos love me” …

Lapsi katsoi tuntematonta naista. Molemmat olivat minulle tuntemattomia. Lapsi oli poika. Pieni ja pisamakasvoinen – sellainen, jolla voisi olla punaiset hiukset, jos mielikuvituksella saisi värjätä hiukset. Pieni poika. Katsoi naista hieman laittaen kasvonsa vinoon. ” Menevätkö ihmiset kolmikymppisinä eläkkeelle?” Nainen katsoi kieroon poikaa. Naurahti. ” E-ei, eivät mene,” Nainen vastasi. Sitten hän hymyili vielä. ” …