kuvia sanoilla

Norjassa. Tunturilla. Loppukesä. Lämmintä. Meitä oli pieni ryhmä siinä koolla. Olin ainoa suomalainen kuten aina ollessani muualla. Kirkaan keltatukkainen Cameron Diaz tyylinen nainen piti puhetta. Kertoi tarinoita ja kysyi meiltä asioita. Jonkinlaista valmeentautumista. ” Näytät väsyneeltä?” Cameron Diazin näköinen kysyi minulta. ” Vähän olenkin,” vastasin. ” Miksi?” ” Kuhan vain olen. Tällaista sattuu. Se menee …

Se nuori yritti oppia piirtää hevosta. Yritys toisensa jälkeen epäonnistui. Aina hevonen näytti törkeän huonolta. Typerältä. Kerran se nuori tapasi tytön; tytön jolle näytti viimeisintä sarjakuvakäsikirjoitusta;mukava pieni tyttö; Miksi sen nuoren tytöt aina ovat pieniä ja somia? Tämä tyttö luki käsikirjoituksen ja heitti arvostelunsa. Oli lukenut jossain baarissa. Ei ollut huolinut sitä nuorta mukaansa. Se …

Eräs tarina. Toinen henkilö kuvitteelinen, mutta toinen… no nimen olen muuttanut. Kukaan ei tunnista häntä. Voisin yhtä hyvin sanoa, että kuvitteellinen. Kristan jo tunnettekin, jos olette vähän lukeneet blogiani. Mutta jos ette ole, mikä on todennäköisempää, niin hän on vain hahmo, jollaisia maailma on täynnä. Neuvola. Kesä. Tai syksy jo. Intiaanisyksy. Krista oli saanut lapsensa. …

Televisio. Hei, minulla on televisio auki. Katson televisiota harvoin, koska tekemistä on elämässä muutakin; koska minua on alkanut pitkästyttämään niin monet nykyiset sarjat ja ohjelmat. Kaupalittomat kanavat ovat tylsiä. Kaupalliset kanavat toistavat samaa. Tänään kuitenkin televisioni on auki. Huomenta Suomen uudet vaatteet. Ihan vain mielenkiinnosta. Lobbaajia, jotka yrittävät vetää naruja omiin käsiinsä. Tuijotan erään entisen …

Se pieni pelkäsi kamalasti koiria. Varsinkin kun iso susikoira laittoi etutassunsa olkapäille ja läähätti kasvoja vasten. Se pieni jäykistyi pelosta ja yritti tankata itselleen. ” Ole rauhallinen… Ole rauhallinen, ne ovat ihan kilttejä.” Se pieni vaihtoi katua, kun näki koiran ja ulkoiluttajan tulevan samalla puolella vastaan. Se pieni oli pelokas olento. Mutta erään tädin luona …

Linja-auto. Tai ei ehkä niinkään. Se oli kuorma-auto, jonka päällä oli kuomu. Auto oli matkalla kaupunkiin ja olin sen mukana. Afriikan taivaan alla. Olin ainoa mies autossa. Kaikki muut olivat mustaihoisia naisia. Nuoria ja vanhoja naisia. Heillä oli erilaisia kantamuksia, kuten kanoja häkissä, jauhosäkkejä ja jotain epämääräisiä kantamuksia. He puhuivat kovasti paikalliskielellä keskenään, ja minä …

Se nuori oli vastannut kirjeenvaihto ilmoitukseen. Ihan mukavan tuntuinen tyttö oli vastannut takaisin ja numeroita oli vaihdettu. Tyttö asui vielä lähelläkin. Se nuori kutsui tytön yksiöön luokseen puhumaan. Kaikki sujui tähän pisteeseen hyvin. Ovella se nuori kysyi likalta:” Hermostuttaako?” ” Joo,” tyttö vastasi särisevällä äänellä. Mentiin istumaan sen nuoren sohvalle, sen pienen yksiön seinän viereen. …

Liftausretki siilitukaisen ruotsalaistytön kanssa jatkuu. Olimme sateisena päivänä liikkellä jossain jumalan selän takana. Rekka. Suomalaisrekka. Oli matkalla samaan suuntaan kuin mekin. Voisi viedä minut paikkaan, jossa viettäisin viikon ja siilitukkaisen paikkaan, jossa hän viettäisi viikon. Viikon jälkeen tapaisimme taas ja jatkaisimme matkaa. Rekkakuski oli ymerä mies. Harvasanainen. Puhui suomea minulle. Minä tulkkasin jotain tytölle. Oleellista. …

Pysähdyn junan asemalaiturilla katsomaan vr:n mainosta. Oikein pysähdyn ja luen sen tarkkaan. Vr lupaa junien käyttävän päästöntä ja uudistuvaa sähköä melkein kaikissa junissaan, 90% Mietin. Tuumin. Mielikuva. Tietyltä katsontakannalta suoranainen vale. Junat käyttävät tietenkin sähköä mistä se tulee. Ei ole olemassa mitään suurta poolia, jossa olisi varastossa päästöntä ja uudistuvista lähteistä tulevaa sähköä suoraan juniin. …

Kuljin taas kerran läpi netin tarinoiden suurta valtaväylää. Availin blogien ovia ja katsoin mitä löytyy. Löysin sitä tavallista. Oli arkipäiväisiä tarinoita, mitä teen tänään ja niitä täsmälleen saman näköisiä kuvia, jotka täyttivät blogien tekstialasta suurimman osan – olivat kauniita, mutta turhan päiväisiä. Vain muutaman todella asiallisen kuvan näin matkan varrella, Oli rajumpia tarinoita, joissa tytöt …

Kruger puisto, Etelä-Afriikka. Olin keskellä puistoa. Yhdellä alueen aidatuista turistimökkialueista. Tämä oli niistä suurin. Karavaanareita ja rivitalomaisia turistien asumispisteitä. Laadukasta. Olin kaupassa. Muutama päivä aikaisemmin olin ollut maassa, missä nykyaikaisuus oli vain haavekuva. Kohta palaisin samaan maahan, mutta tässä kaupassa seisoessani, minulla oli tunne, että olin eksynyt kokonaan mantereesta. Nykyaikainen kauppa. Pakastealtaasta jäätelöä. En ollut …

Olin kadulla. Kevyttä viimaa puski talojen lomasta. Olin hyvällä päällä ja nautin ulkoilusta. Vauhti päällä. Askelia tiheästi. Valoista käveli yli tien mies. Kaljamahainen. Päällä siistit vaatteet, mutta pöhöttyneet kasvot kertoivat kaiken. ” Kaikki ovat poissa,” Mies alkoi paasaamaan minulle kovalla äänellä päästyään jalkakäytävälle. Vilkaisin miestä ohimennen. Äänestäkin kuuli, että viina oli mieleen ja tuskin selvä …

Kanala oli siitä pienestä todella jännittävä paikka. Nimenomaan Tädin kanala. Paljon valkeita kanoja, jotka kotkottaen juoksivat sivulle, kun kanalan ovesta astui sisään. Vapaita kanoja. Se pieni luuli, että kanat ovat aina kanalassa vapaina. Vasta myöhemmin hän sai kuulla, että oli olemassa häkkikanaloitakin. Tädin kanalassa kuitenkin kanat olivat vapaita ja kävivät munimassa seinään rakennetussa kerrostalopesässä. Se …

Elämä. Mikä on elämän tarkoitus. Millainen on hyvä elämä? Elämän tarkoitus on jatkaa elämää, niin voi päätellä katsoessamme ympärillemme kaikkea. Mutta miksi elämme. Sitä voi taas kerran kysyä. Elämme, jotta voimme astua ulos kämpästä; Elämme, jotta voimme avata silmämme ja katso miten kaunista maailmassa on. Viivymme täällä tuokion. On järjetöntä laittaa rajoja elämälle – on …