Verkon pimeydessä kuljen varjona. Olen tekstiä ja sanoja. Olen lauseita ja mietelmiä. Olen suuri mysteeri. Hiivin blogien meressä ja luen ihmiskohtaloita. Kuljen keskustelusivuilla kirjoittamassa mielipiteitäni. Pysähdyn toviksi realiaikaisissa keskusteluissa puhumaan ihmisten kanssa, joista joistakin on tullut ystäviäni. Tunnen heidät, tiedän mitä heidän elämässään tapahtuu ja tiedän miten he voivat. Kasvokirjoissa en liiku kuvana. Viittaamiset eivät …
Talvi oli viikonloppuisin pimeä. Lunta oli paljon. Iso kartano rakennus peltojen ja metsän siimeksessä oli hiljainen. Kun talolle tuli, niin piti ohittaa tilkkutäkkikoulu. Talo oli kuin isoista värikkäistä paloista koottu ja kokoon ommeltu. Se huvitti aina. Noina viikonloppuina harmaan siniset silmät olivat maailman kaunein asia. Niiden lumossa saattoi elää ja tanssia. Myöhemmin niiden varjossa saattoi …
Genevejärven rannalla oli ukkosmyrsky. Pilvet järven yläpuolella olivat mielettömän synkkiä ja vesi oli vaahtopäillä. Pelastusalus hyppi korkeissa aalloissa hakemaan keskellä järveä melovaa kanottia pois. Seison kaupungin rannan kivetyksellä ja katsoin näytelmää. Kohta sataisi. ” Mennää pois,” sanoi mukanai oleva ystävä. Järven ympärillä kohosivat alpit. Niiden majesteettisten huippujen levossa oli tämä pieni talojen kokoelma, geneve. Terveyssisar …
Parasta maailmassa? Oma tekoinen leipä! Hiivaa ja jauhoja ja vettä. Hiivaa 25 g. Jauhoja 900 g vettä noin 6 dl. Siinä se on ihana resepti, jota muuntamalla saa maailman parasta leipää. Puulämmitteinen leivinuuni taikoo siitä herkkua. Se maistuu suussa paremmalta kuin kauppojen herkut. Olen ylpeä. Kauan sitten – kun maailma oli vielä nuori – tämä …
Minulla oli hienot henkselit. Ne pitivät äidin tekemiä housuja ylhäällä, ja minä pidin hekseleistäni. Ne olivat värikkäät. Se alkoi pian kouluvuoden alkamisen jälkeen. ” Että henkselit o naurettavia,” kuulin käytävällä. Naurua. Luokassa joku asettui istumaan taakseni. ” Kato näillä voi tehdä näin,” nauroi ilkeä ääni takanani. Äänen kantaja tarttui henkseleihini ja veti niitä. Ne läimäyttivät …
Lumi on pienen pieniä hitusia. Kuin sumu olisi jäätynyt ilmassa ja muuttunut lumeksi. Seison järven rannalla ja katson ohutta kimaltavaa jäälevyä, jonka päälle hituset tippuvat. Takanani on halkoja, minun halkojani; niitä halkoja, joita on tullut metsästä kaadetuista puista. Synnyin meren rannalla, kaukana tästä paikasta. Kävelin kylminä talvipäivinä kotikaupunkini satamassa katsomassa, miten taivas värjääntyi oransiksi. Lapsena, …
Se oli jo kolmas vuosi keskellä pienten viidakkoa. Olin yksin, kuten aina. Kukaan ei koskaan ollut kanssani, enkä ymmärtänyt miksi. Pyöreä poika saapuu juosten. Olin yhden koulurakennuksen puista tehtyjen korkeiden portaiden luona ”… usuttavat yhtä poikaa hakkaamaan sinua.” pyöreä poika selittää pitkään. Minne menisin pakoon alastomalla koulupihalla. Tämä on taas yksi lukemattomista samanlaisista päivistä, jotka …
On Elokuu. Elba näyttää tummalta. Hampuri näyttää kesälomalta. Vanhoja miehiä keskustan kaduilla pelaamassa shakkia. Ostan itse shakkitietokoneen kirjakaupasta matkamuistoksi. Käyn syömässä HesburgeriIla. Suomalaista hampurilaista saksan sydämessä. Tuntui hienolta. Olin silloin onnellinen. Hetken.
Uusivuosi meni. Uudella vuodella on aina kiire, eikä se ehdi piipahtaa pidempään. Se vain menee ja tulee kuten itse haluaa. Uudenvuoden ensimmäisenä päivänä, kun menneen hetken muisto vielä tovin nukkui maan päällä ovikelloksi nimetty pälisiä kirmaisi huudon ilmoille. Nousin sieltä missä olin ja vaelsin oven ja lukon luo. Lukko auki ja ovi raolleen. Oven takana …
Silmät revähtävät auki. Tuoksu. Kylmää pakkasta tai kuuman kosteaa ilmaa. Taivaalla on tuhansia tähtiä tai auringon lasku tai nousu värjää maailmaa. Tämä on minun elämäni. Tämä on elämäni täynnä yksityiskohtia. Mukanani on tämä tab, jolla kirjoitan tekstini. Kuulokeet, jotka tekevät Minut ufon näköiseksi, kun liikun kovaa asfalttiviidakossa tai metsäisillä poluilla. Olen täynnä voimaa tai heikkoutta …
Merkinnät RSS-syötteenä