kuvia sanoilla

Tämä tarina liittyy kahteen asiaan. Rahaan ja suklaaseen. Ja ihmisen haluun omistaa toisen omaa. Kateellisuus on myös omiaan kertomukselle. Tämä oli viimeinen kerta, kun se nuori koskaan elämässään paljasti omistavansa mitään arvokasta kellekään. Tämän kerran jälkeen se nuori ymmärsi, että oli parempi, kun kukaan ei tiedä asiosta mitään. Samalla tavalla kuin koulussa aikoinaan. Pysyi vain …

Veistotunnit olivat kaameimpia, kuten tuli mainittua jossain blogitekstissä ohimennen. Se pieni ei ollut käsistään taitava. Hän oli suorastaan surkea veistäjä. Kun muut tekivät hienoja teoksia, se pieni vielä yritti ja yritti, mutta ei koskaan saanut täydellistä työtä aikaan. Kerran erään pienoisveneen kanssa opettaja joutui auttamaan paljon suunnittelussa, että työ saatiin alulle. Oli naurettavaa jos opettaja …

Se pieni yritti nauttia rauhasta, kun siihen tuli tilaisuus. Se pieni piti pienestä jännityksestä. Terveestä jännityksestä, johon ei liittynyt piina. Kiipeileminen kallioilla oli tervettä jännitystä. Tosin ehkä jo hieman epäilyttäävää, mikäli kiipeilyä harrasti jäisinä talvipäivinä. Kalliolta oli hienot näkymät ja niiden katselu oli täynnä voiton huumaa, jos oli onnistunut nousemaan jäistä rinnettä ylös. Paikoin liukastuminen …

Ihmisillä on tunnettu hieno tapa, joka joskus ärsyttää liikkuessa kaupassa. Laumaeläinten käyttäytymispiirteitä: Pääkulkuväylä. Ihmismassat kulkevat tätä reittiä pitkin poikin tilaa. Muutama ihminen asettuu keskelle väylää mahdollisemman leveästi juttelemaan; tarpeeksileveästi, että muiden on vaikeata päästä heidän ohitseen. Hienommillaan alkaa syntyä ruuhkaa. Keskustelevat eivät mitenkään noteraa tekostaan. Jos heille sanoo: ” Hei viitsisittekö väistää?” He katsovat hämmentyneinä …

Mietin toisinaan naapuriani. En kovin usein, sillä hän asuu minusta varmaan viidenkymmenen metrin päässä hienossa talossa, jonka teki itse. Tai lähes itse. Perhe auttoi raskaimmissa töissä. Toimivat kantojuhtina, kuten perheen on hyvä tehdä, kun mies tekee töitä. Pientä ironiaa? Ehkä. Kun olin mukana tekemässä omaa taloani, naapurin mies toisinaan kävi puhumassa kanssani. Häntä kiinnosti talon …

Oudoin ruokailukokemus koskaan. Olin syömässä. Talo oli iso. Sen omisti intialainen perhe; kauppiasperhe, joka teki mukavasti rahaa afriikan taivaan alla. Siis aitoja intialaisia kapitalisteja, joita maailmalla on yllättävän paljon liikkeellä. Heitä vain ei huomaa Suomessa, joka on jotenkin syrjässä siellä sivulla pohjoissessa – omassa maailmassaan; lellittynä kotonaan, josta ei koskaan tarvitse poistua. Minut oli tuonut …

Muistivälähdys. Tarina aikojen takaa. Tarina, joka yhä kimmeltää ohuena juovana mielen sopukoissa. Sillä siis oli jokin merkitys sen nuoren elämässä. Poika oli sen nuoren ystävä niiltä ajoilta, kun tämä asui hetken tilkkutäkkikoulun takana. Sillä nuorella oli epäilynsä, että pojalla oli paha ADH taipumus, joten olkoon kaveri ADH nimeltään. Koko ajan pitää olla menossa. ADH:n lapsuus …

Se pieni piirsi kirjaimia paperille koulun lyijyikynällä. Hän teki ainetta syvässä hiljaisuudessa – tai hermostuneessa hiljaisuudessa. Kaikki luokassa kirjoittivat. Päivän paras hetki. Ehkä koko viikon paras hetki. Piirtää kaunokirjaimia paperille ja kertoa tarina, jonka opettaja myöhemmin lukisi. Ikävää olivat ne punaiset viivat. Aina yhdyssanat. Aina kaksoiskonsonantit. Vaikka kuinka se pieni yritti, niin koskaan hän ei …

Se nuori oli ystävän luona. Kyhmynenäisen pojan, jonka se nuori oli tuntenut lukiosta asti. Se nuori kutsui häntä ystäväksi. Varmaan ainoa ystävä, joka sillä nuorella oli. Ihminen jonka luokse saattoi vähäksi ajaksi mennä pakoon hiljaisuutta, joka eli olkapäillä. He söivät joulutorttuja. Itse tehtyjä. Kaupan levyistä, mutta silti voi väittää, että ne oli tehty itse. Juttelivat …

Outoa miten erillä tavalla voi suhtautua tervehtimiseen erillaisissa tilanteissa. Pohjolassa, norjassa: Islantilainen tyttö kysyy joka aamu mennessäni aamiaiselle, mitä minulle kuuluu ja miten voin. Minua jotenkin suututtaa koko asia. Tuntuu teennäiseltä, koska tuskin tunnen tyttöä. Afriikka. Aurinko porottaa pienen tien yläpuolella. Edessä päin on tulossa vastaan paikallinen mies, jonka perässä kauempan tulee vaimo, jolla on …

Kävin hakemassa askelmittarin kellosepänliikkeestä. Patterit olivat vaihdossa. Musta rannelaite. Vanha ja epätarkka. Kertoi totuuden tai sitten valehteli viimeistä päivää. Mutta sai sillä likiarvoja. Pidän pitkistä vaellusretkistä. Ne ovat olleet osa luontoani aina. Kävellä ja katsoa maisemia. Taistella kylmää vastaan ja antaa viiman puskea kasvoille. Vaellan mielummin kylmässä kuin kuumassa. Kylmässä vaudin pitää olla päällä. Vain …

Villi appelsiinipuu. Runko täynnä piikkejä. Pitkiä piikkejä. Millään suomalaisella kasvilla ei ole sellaisia piikkejä. Kun puuhun kiipeää shortseissa, niin saa ihon täyteen naarmuja. Onneksi en koskaan afriikassa käyttänyt shortseja, joten villi appelsiinipuuhun oli hyvä kiivetä. Tietenkin saattoi joutua ostamaan uudet housut. Paras menetelmä saada appelsiineja alas oli puun ravistus. Ryminää. Appelsiineja tippui alas kuin omenia. …

Teen pienen poikkeuksen ja hyppään pois tyylistäni toviksi, jotta voin kertoa tarinan. Tarinan nimi ei ole yksiselitteinen asia, vaan sinänsä jo paradigma. Tarkoituksena on pohtia, kuka oikeasti tarinassani on kana-aivo. Mutta ei mennä asiaan ennen kuin olen naputellut kertomuksen ylös. Kun se on maalattu blogin seinälle, jokainen voi ottaa kantansa – ja ne jotka vain …

Sille nuorelle tuli tunne. Mitä helvettiä elämästä. Hän päätti vain tempaista. Yhtenä iltana se iski mieleen. Miksi en tekisi näin? Ajatus tuntui hauskalta ja mielipuoliselta idealta. Kun on ollut yksin ja yksin ja yksin, niin tempaisu tekee elämästä hauskan. Pelottavaa, mutta pelon tunteen voi siirtää vain taka-alalle ja mennä. Se nuori painui erääseen ravintolaan paperi …