kuvia sanoilla

Niihin aikoihin se kaupunki rankattiin maailman vaarallisimpien kaupungien listalle. Näin myöhemmin erään dokumentin, jossa pari suomalaista purjehtijaa olivat pysähtyneet tämän kaupungin satamaan. Tutustua kaupunkiin, oli ollut heidän motivinsa. Kun he lähtivät hakattuina ja piestyinä, oli dokumentin lopputoteamus. ” Valkoisen miehen ei ole hyvä astua tänne.” Eräs kolleega tapettiin moottoritiellä suljetussa autossa veitsellä. Kukaan ei tiennyt, …

Surfaan. Hypin katsomassa muiden blogeja. Luen kuinka nainen pettyy, kun varattu mies ei ehdikään käymään sinä iltana luonaan. Miehellä on liikaa kiireitä muiden naisten kanssa. Luen kuinka paljon ongelmia lapsettomuus tuo. Olen pahoillani. Itselläni ei ole lasta, mutta päätös on minun. Olisin tyytyväinen, jos joku lapseton loisi hyvän kodin sille lapselle, joten en ole saanut. …

Koulun paras valinta-aine oli konekirjoitus! Pääsi opettelemaan kymmensormijärjestelmää. Paikka oli myös turvasatama, jossa ne kiusaajat eivät olleet. Opettaja oli kiva viiksekäs mies, joka myös opinto-ohjaajan lakkia kantoi. Oppilaat olivat melkein kaikki muiden luokkien tyttöjä. Tuntemattomia ja vähän pelottavia, mutta eivät pahoja. Se oli hauskaa. Se pieni rakasti kirjoituskonetta. Kotona oli yksi. jolla se pieni naputti …

Turvamiehet ovat juoppoa porukkaa. Turvamiesten kämpän seinät oli vuorattu viinapulloilla. Kaikilla tunnetuilla merkeillä. Vuosien kokoelma. Juhannuksena turvamiehet heiluivat pyörän selässä pahasti humalassa. Kun se nuori kulki vartioportin läpi heilauttaen kättään, niin hän halusi uskoa, että peililasin takana oleva vartija oli kuitenkin selvä. Lentopallokentällä turvamiehet näyttivät aina kovakuntoisilta ja terveiltä lihaskasoilta. Mutta ulkonäkö peittää aidon alkoholistin. …

Se nuori Oli treffeillä. Kaljun naisen kanssa. Pitkän kaljun naisen kanssa. Ihan kauniin vaikka olikin kalju. Se nuori ollut koskaan ennen nähnyt kaljua naista, mutta ei siltikään saanut sydänkohtausta. Ihan normaali ihminen se oli. Tavallinen keskustelutreffi. Oikeasti en muista mistä se nuori ja kalju nainen puhuivat. Muistan että he menivät erääseen suosittuun mutta siihen aikaan …

Juna. Mentiin kohti rajaa. Istuimme kaverin kanssa modernissa junassa. Todellisessa luotijunassa, joka ei ollut mikään halpa italialainen pendolino. Oli hauska katsella kuinka maisema kiiti vierellä. Eräs kanadalainen mies oli ollut lontoossa bead and brekfast-talossa. Hän kehui kovasti euroopan junia. ” Ei tarvita lentokoneita. Ne ovat ihan yhtä nopeita kun koneet. Menin usein pariisista nizzaan – …

En kovinkaan usein sano poliittisia mielipiteitä. En varsinkaan tällä blogilla. Mutta minullakin on mielipiteitä. Ei kovin suuria – sellaisia pienen ihmisen minimaalisia sanan heittoja. Joten heitän tähän muutaman sanan. Ihan ajateltavaksi. Koska suurin osa politiikoista on enemmän populisteja kuin antipopulisteja ja haluavat väittää tosia populisteiksi, en erikoisesti ole taipuvainen mihinkään poliittiseen linjaan. Nykyisessä poliittisessa systeemissä …

Ruoho oli tumman vihreää. Se tuoksui mullalle. Ruoho oli tiivistä ja matalaa. Ruohoa koskettaessa pinta oli kuin samettia. Ei kuitenkaan samettia, sillä saatoin koskettaa. Tuntui hyvältä. Tuo kosketus. Aurinko. Se ei paistanut korkealta, vaan oli ilta lähellä. Valo valaisi taloa kauniisti, jonka nurmikko erotti jalkakäytävästä. Talo oli kaunis graniittinen omakotitalo. Valkoinen kiven väri säihkyi auringon …

”Mitä ajattelit tehdä tämän kaiken jälkeen,” pieni velmun näköinen poika kysyi. Kysymyksiä oli ajelehtinut ilmassa paljon. Velmu tyyppi oli puhuja miehiä. Niitä jotka huolehtivat aina keskustelun etenemisistä sanoin. Se nuori sanoi yrittävänsä yliopistoon. ” Siksi siull on se biologian kirja, jota luet iltaisin,” velmu totesi. Tai ainakin yritän, oli se nuori mutissut. ” Mie en …

Talvinen ilta. Ei suomessa. Norjassa. Eräässä televisiohuoneessa. Kiva tila. Isot kaksikulmasohva, sellainen joka seisoo ison television edessä; kaksi kulmaa kääntyy kohti televisiota. Kivoja tyynyjä. Harmahtavia kaikki, niin tyynyt kuin sohvakin. Lattia oli jonkinlaista levyä, ehkä parkettia. Ja tietenkin. Television vasemmalla puolella oli äänentoistoa varten hienoa varustusta, joka täydentyi suurilla kaiuttimilla. Jumalainen huone ja niin puhdas. …

Se pieni oli puhunut asiasta paljon. Se pieni toi kirjastoautosta kirjan, läpykän, jossa oli niiden kuvia. Värikkäitä. Kauniita. Pieniä. Ja täysin riippuvaisia vedestä. Akvaariokaloja. Isä innostui toisinaan sen pienen ideoista, jos niissä oli haastavaa näpertelyä. Hitsipuikot toimimaan töiden jälkeen työpaikalla. Sinistä liekkiä ja isän magia loi kehikon. Näin ainakin se pieni kuvitteli monta kerta tapahtuneen. …

Se oli musta laite. Pehmeät naksuvat painikkeet. Jokaisessa painikkeessa oli tekstiä, komentokäskyjä, joita saattoi kirjoittaa ruudulle. Muovin ja kumin tuoksu. Mutta kirjoittamisen kosketus oli kevyt. Kumi maistui sormille. Se oli kevyt. Näyttönä oli televisio, joka vähän häiritsi isää. Mutta pieni poika sai tutustua ihmeeseen rauhassa. Ja pieni todella tutkikin laitteen ihmeitä. Ohjekirjassa oli paljon pieniä …

Äidin kuoleman jälkeen se pieni alkoi saada rahaa vakuutusyhtiöltä. Se oli huimaa. Omaa rahaa! Pieni määrä joka kuukausi, jota saattoi hyödyntää johonkin pieneen asiaa. Kaikki kaverit olivat aina saaneet viikkorahaa, mutta se pieni sai vasta nyt rahaa. Ikävää, että se oli äidin lahja kuoleman jälkeen. Joten sitä piti kunnioittaa. Joka kuukausi se pieni säästi pienen …

Toimittajat radiossa puhuivat hernekeitosta. Oli ratissa ja ohjasin autoa. Oli rauhoittavaa kuunnella työmatkalla jonni joutavaa höpötystä. ” Kyllä varmasti löytyy samanlaisia ihmisiä kuin minä – eivät kaikki voi pitää hernekeitosta,” naisjuontaja selitti. ” Hernekeitto on kansallisruoka suomessa, siitä pitävät kaikki,” selitti miesjuontaja. Käytiin väittelyä asiasta, johon liittyi suuri joukko kuuntelijoita viesteillään. Kaikki kehuivat hernekeittoa. Minä …