kuvia sanoilla

Sananvapaus on outo juttu. Sananvapaus on osassa maailmaa periaatteessa vapaus kirjoittaa, mitä vain tai sanoa mitä vain. Ja sitten osassa maailmassa se on vapaus sanoa, mitä on oikein sanoa. Jos sanoo väärin, tulee rankaistus. Jossain päin sananvapaus on sitä, että ei saa sanoa mitään. Venäjällä sananvapaus on vapautta olla yhtä mieltä valtakoneiston kanssa, joka kertoo, …

Esiintymispelko oli tuttu kaveri. Pahin esimerkki oli afriikan auringon alla, missä jouduin näyttelemään kollegaani jossain arvausleikissä. Muka juoksin auton perässä ja nauroin. En edes käsittänyt, miten ihmeessä tuo osa sopi ihmiseen jota minun piti näytellä. Ja sitten vielä koko osa jännitti karmeasti. En tietenkään onnistunut. Sillä pienellä oli moniakin surkeita näytelmiä. Kerran se pieni voitti …

Se nuori kuunteli luokkakaverityttöjen höpinää. Puhuivat kuvista lauantai-illasta. ” Katoitko sä sen kuvan lehdestä viikonloppuna?” pieni tyttö kysyi. Tytöt olivat outo pari. Toinen oli pieni kuin perävaunu ja toinen pitkä kuin majakka. Majakka ja perävaunu. Miksi tuo on niin tyyppilistä? ”Mistä kuvasta sä puhut?” kysyi pitkä tyttö. ” Se kuva missä, on se tyttö tien …

Olen taas tekemässä kuvia. Aion kuvittaa kertomukseni, ja minua suututtaa tämä mielihalu. Kuvittaminen vie aina aikaa. Samassa ajassa, kun luo kuvien taikaa kirjoittaa paljon enemmän tekstiä. Mutta ei. Olen päättänyt kuvittaa kertomuksiani. Muualle kuin tänne. Minua suututta päätökseni, mutta se tuo nautintoa minulle. Kuvien tekeminen. Hahmottelen parhaillaan kymmentä taloa ja metsää. Yritän saada kaiken näyttämään …

Olin autolla liikkeellä. Lunta oli taivaaseen asti. Suuria palloja tippui lasille ja maa oli kukkuralla valkeaa väriä. Tämä oli talvi. Tämä oli menneisyyttä. Olin maalla. Olin matkalle eräälle mökille. Olin hakemassa tavaraa ja viettämättä talvista päivää luonnon helmassa. Olin yöpymässä keskellä pakkasta. Tie oli vain puoleen väliin puhdas. Katsoin mökille vievää osuutta. Siinä oli lunta. …

Huijareita on maailma täynnä. Heitä on erinlaisia. Heitä on ovelia. Heitä on tyhmiä. Eräs huijari soitti minulle kerran. Eräs huijari tiesi minun opiskelevan yliopistossa. Eräs huijari halusi neuloa minulle ansan. Hän sanoi, että oli kuullut kavereilta, minun olevan hieno tyyppi. Miltä ihmeen kavereilta, pohdin mielessäni. Taisin sanoa: vai niin. Huijari kertoi tarinan. Nyt oli elämäni …

Elämä on täynnä pieniä ilon hetkiä. Juosta pitkän matkan ja hikisenä saunaan ja suikuun. Istua illan kajossa katsomassa hämäryyden laskeutumista. Katsoa tähtiä yön pimennossa ja ihastella kuun loistetta. Kulkea yksin järven rantaa, ja antaa tuulen puhaltaa kasvoille. Maistaa kastetta aamuvarhaisella niityllä, ja kastaa jalat litimäriksi kosteisiin ja kylmiin ruohonvarsiin. Tujottaa sähköpaimenaitaa ja koskettaa sitä kostutetulla …

Sen pienen uusi pyörä oli upea. Sininen tunturi. Erikoisen käyrä ohjaintango. Toista samanlaista se pieni ei ollut ikinä nähnyt. Pyörä kulki kuin unelma. Se pieni rakasti sitä. Oli kiitollinen isälleen. Olivat yhdessä hakeneet ihmeen läheisestä pyöräliikkeestä, jota piti vanha pariskunta. Mahtava pyörä. Oli kesä. Se pieni luki kirjoja. Rakasti kirjoja ja kävin usein pääkirjastolla. Viikko …

Moskovan lentokenttä oli noina aikoina kylmä paikka. Paljon sementtiä. Suuria ankean näköisiä tiloja. Väsyneitä matkalaisia odottamassa lentovuoroaan. Ei värikkäitä turistisumia. Ei muutakaan värikästä. Ei edes ollut talvi, vaan keskikesä. Edellisen kerran ollessani tässä paikassa oli ollut talvi. Jäätävän kylmää. Kylmempää kuin siellä, josta olin lähtenyt matkalle, Oslon lentokentältä. Jatko vuoron lähtemiseen olisi pari päivää ja …

Hiljaa… Yhä hiljaa… Useita päiviä mennyt ja yhä ei mitään… Hän oli linnoittautunu ruskea seinäiseen huoneseen. Hän oli käynistänyt ison koneen käymään ja kytkenyt sen monitoriin. Hän kuunteli, kuinka tehot hyrräsivät tehdessään testejä. Melkein kuin hullu professori. Hän rakensi uuden valtakunnan. Hän teki itselleen paikan, jossa julkaista. Hän latasi moottorin netistä ja muokkasi sitä. Tuli …

Hei siellä jossain! On kulunut muutama päivä, etten ole pahemmin kirjoittanut tähän blogiin. Tämän blogin alkuperäinen tarkoitus oli päästä sinuiksi itsensä kanssa. Käydä läpi menneisyyttä uusin katsein. Tujottaa ajan suuren meren halki ja katsoa, millainen oli joskus ollut. Onnistuin mielestäni hyvin. Tärkeätä ei ollut kieliopin täydellisyys. Tärkeätä ei ollut sanojen sointi. Tärkeätä oli kertoa ja …

Se pieni oli vielä lukion ensimmäisellä luokalla. Se pieni käveli lämpimiä katuja pitkin. Silloin ei ollut talvi. Silloin oli elämä kovin masentavaa. Silloin oli paljon pelkoja. Se pieni katsoi mielenosoitusta. Se oli vastalause ydinaseille. Niin moni osallistui siihen. Se pienikin mietti asiaa. Mutta sillä pienellä oli kiire. Oli kiire mennä. Oli pakollinen meno. Psykiatri. Se …

Innostuin eräänä syksynä ohimennen. Kalpamiekka! Aloin harjoittelemaan miekkailua. Aloin harjoittelemaan liikkeitä, joilla pisto saadaan läpi kilpailijan vartaloon. Aloin pukeutumaan valkeaan haalariin, johon oli kiinnitetty pitkä sähköjohto. Olin kalpamiekkailija. Seisoin pitkän maton toisessa päässä tekemässä kunniaa vastakkaisella puolella olevalle ja odotin merkkiä. Seison, jotta saatoin hyökätä. Seisoin kunnes sain luvan edetä. Seisoin kypärä päässä ja silmät …

Salamat iskivät taivaalla. Ne välkehtivät horisontissa. Vettä tuli kaatamalla. Se Kostutti maan ja kasteli hiukset, vaikka ne olivat sillä nuorella sadetakin hupun alla. Rannalle oli kerätty kaislankorsia. Niitä oli viikatteella katkottu kevätjäällä ja kerätty rannalle. Se nuori muisti, miten kivaa oli heilua viikatteella jäällä ja tuntea, kuinka terä kaatoi kaisloja. Nyt ei ollut aivan yhtä …