kuvia sanoilla

Äidin kuoleman jälkeen se pieni alkoi saada rahaa vakuutusyhtiöltä.
Se oli huimaa.
Omaa rahaa!
Pieni määrä joka kuukausi, jota saattoi hyödyntää johonkin pieneen asiaa.
Kaikki kaverit olivat aina saaneet viikkorahaa, mutta se pieni sai vasta nyt rahaa.

Ikävää, että se oli äidin lahja kuoleman jälkeen.

Joten sitä piti kunnioittaa.

Joka kuukausi se pieni säästi pienen joukon viitosia. Laittoi niitä talteen. Ei siksi että säästäisi, vaan siksi että säilöisi viitosia.
Ihan eri asia.
Viitosilla saattoi olla arvoa tulevaisuudessa.
Niitä saattoi keräillä kuin postimerkkejä.
Se tuntui oikealta kunnioitukselta.

Koulussa oli muutama ihminen, joiden kanssa se pieni saattoi joskus olla.
Yläasteella.
Ihan käsittämätöntä.
Muutama ihminen.
Jopa puhua ikkunatasanteella ja kuulla maailman ihmeistä.

Olivat hankkineet tietokoneita.
Sellaisia joilla pystyi tekemään laskutehtäviä ja muuta.
Se pikkuinen kuunteli tarinoita noista laitteista silmät suurina,
Jotain uutta ja hienoa oli tullut maailmaan.
Jopa parempaa kuin isän hieno taskulaskin.
TIE-TO-KO-NE.
Niin se sana varmaan tavattiin.

Niillä viileillä kavereilla oli kaikilla sellainen.
Sitä kutsuttiin commodoreksi.
Mutta se oli liian kallis.
Ei sellaista voinut ostaa.
Oli kuitenkin jotain halvempaa. Jotain mikä oli sen pienen ja viitosten saavutettavissa. Musta laite nimeltä spectrum.

He menivät isän kanssa yhdessä kauppaam. kun se pieni oli selittänyt, että hänellä oli rahaa ostaa laite. Hän oli näyttänyt kasaa vitosia.
Myös kaupan myyjä oli hymyillyt viitoset nähdessään.
”Onpa niitä paljon!”
Se pieni osti spektrumin viitosilla.
Ja loppu onkin jo ehdotonta legendaa!

Viikkoa myöhemmin se pieni osasi ohjelmoida visual basicilla. Se pieni oli imenyt kuin sieni tietoa laitteesta itsensä .Se pieni oli törmännyt asiaan, joka tuntui syntyneet sisältä asti. jotain mitä hän oli aina osannut, mutta ei koskaan ollut saanut käsiinsä.
Se pieni ei itsekään ymmärtänyt mitä teki, mutta eräänä päivänä hän oli luonut erilaisia lasketa-algoritmejä ja luonut omat vektoripiirtokuvansa – kirjoittanut ohjelman joka loi pakkauksen pcx tiedostoformaattiin, joka katosi myöhemmin – mutta silti. Paria kuukautta myöhemmin olivat konekielen alkeetkin tiedossa. Suuntanuolet elämään asettuivat urilleen.

Tietokone.
Tietokone tuli muuttamaan sen piene elämän lopullisesti. Hän oli löytänyt ystävän, joka varmisti tulevaisuuden. Enää ei ollut mahdollisuutta epäonnistua elämässä.
Ei enää minkäänlaista mahdollisuutta.

Pieni teko viitosen seteleillä voi muuttaa kaiken!