kuvia sanoilla

Pysähdyn junan asemalaiturilla katsomaan vr:n mainosta.
Oikein pysähdyn ja luen sen tarkkaan.
Vr lupaa junien käyttävän päästöntä ja uudistuvaa sähköä melkein kaikissa junissaan,
90%
Mietin.
Tuumin.
Mielikuva.
Tietyltä katsontakannalta suoranainen vale.
Junat käyttävät tietenkin sähköä mistä se tulee. Ei ole olemassa mitään suurta poolia, jossa olisi varastossa päästöntä ja uudistuvista lähteistä tulevaa sähköä suoraan juniin.
Juniin ei myöskään ole suoraa linjaa mihinkään erilliseen voimalaan, joka täyttäisi ehdot.
Kyllä sähkö tulee aivan fingridin linjoja pitkin.
Korjatkaa toki, jos olen väärässä. uskon kuitenkin, että näin talvipakkasilla VR:n junat saatavat saada sähkönsä hyvin epämääräisistä lähteistä venäjän rajan tuolta puolelta.

Mietin.
Mielikuva tarkoittaa tietenkin, että VR suuntaa rahaa uudistuvia energiamuotoja tuottaviin voimaloihin. Tai ainakin uskoo tekevänsä niin. Viime kädessä on tuottajan tahto, mihin VR:ltä tuleva raha oikeasti menee. Missä on se suuri kirja, josta voi nähdä mihin juuri VR:n junien rahat kohdistettiin.

Luulen että tuon kirjan löytäminen voi olla vaikeaa.

Meille annetaan mielikuvia.
Mielikuvat kertovat, että energia tulee suuria putkia pitkin juuri tietynlaisesta lähteestä kotiovelle.

Joskus kauan sitten oli tarina – lehtijuttu.
Vanha mummo nousi katsomaan lapun valoa ja kysyi:” Minkä väristä valoa tulee atomivoimalasta.”
Lehtijutussa mummolle kerrottiin, miten atomivoimalan valo erottuu muiden voimaloiden valosta.
Tämä lehtijuttu julkaistiin aprillipäivänä. Jotkut uskoivat siihen ja jotkut nauravat.

Kukaan ei kuitenkaan tunnu nauravan väitteelle, että sähkö tulee paikkaan A paikasta B.
Olemmeko turtuneita miettimään, vai välitämmekö lainkaan vai kamalinta: Uskommeko moiset väitteet?

Mielikuvat ovat outoja juttuja.
Niillä on luotu valheita ennenkin.