kuvia sanoilla

Verkon pimeydessä kuljen varjona. Olen tekstiä ja sanoja. Olen lauseita ja mietelmiä. Olen suuri mysteeri.
Hiivin blogien meressä ja luen ihmiskohtaloita. Kuljen keskustelusivuilla kirjoittamassa mielipiteitäni. Pysähdyn toviksi realiaikaisissa keskusteluissa puhumaan ihmisten kanssa, joista joistakin on tullut ystäviäni. Tunnen heidät, tiedän mitä heidän elämässään tapahtuu ja tiedän miten he voivat.
Kasvokirjoissa en liiku kuvana.
Viittaamiset eivät kuulu maailmaani.
Olen vain varjo valtavirran käytävillä.
Olen täynnä muistoja. Olen niin täynnä, että minusta kertova tarina täyttäisi monta käytävää verkkomaailman salaisissa sopuissa.
Minulla on suunnitelma.
Olen salaliittolainen itseni kanssa.
Nostan itseäni hiljaa näkyviin. En ihmeellisillä teksteillä, mutta sanoilla jostakin. Muistoilla, joita muut eivät ymmärrä kuin minä. Hymyilen ilveilijäkissan hymyäni. Suuret hampaani välkkyvät.
Kyllä juuri ne hampaat, joita koulukaverini nauroivat aikoinaan ja joiden takia jouduin ties kuinka monetta kertaa pilkan kohteeksi.
Samoista hampaista on kysymys.
Mutta te ette näe niitä. Ne ovat täällä minun kanssani varjoissa.
Teidän täytyy tulla tänne niitä katsomaan. Tulkaa toki. Etsikää minut varjoista.