Muisto krugerpuistosta.
Kallio keskellä pensassavannia tai mikä mahtoikaan olla virallinen nimitys sille tasangolle, joka levittäytyi kallin ympärillä. Kallio oli tienposkessa ja parkkipaikka oli kallion edessä.
Parkkipaikalla oli kyltti:”Turvallinen alue.”
Innostunut turistipariskunta selitti siinä parkkipaikalla, miten vähän matkan päässä oli leopardi.
Oliko kallio turvallinen paikka?
Taivaalla ei ollut kuin niitä tavallisia massiivisia cumuluspilviä, jotka näyttivät pullistuneilta purjeilta. Aurinko paahtoi täyttä päätä. Kallio oli vitivalkoinen paahteessa.
Ilma väreili kallion yläpuolella.
Jotenkin tuli mieleen vanha uusiseelantilainen elokuva, jossa kolme tyttöä kiipesi isolle kalliolle ja vain yksi heistä löydettiin jälkeenpäin. Kolme muuta katosivat, eikä ainoalla löytyneellä ollut aavistustakaan, missä kaksi kaveria olivat.
Nämä olivat vain kadonneet.
Ei kai tämä kallio ollut samanlainen.
Paikka minne kadotaan.
Leopardi tulee ja vie.
Pelottavaa.
Mutta kalliolle ylös. Maisemia piti nähdä ja muut olivat paljon rohkeampia. Menivät vain ja kipusivat ylös polkua.
Näkymä oli hieno.
Tai no…
Hmmmm…
Näkymä oli pensastoa tasangolla ja pari kaukana näkyvää sokeritoppavuorta.
Niin tiedättekö niitä valtavia kallioita, jotka nousevat pystysuoraan tasangosta ylös, kuin jättiläinen olisi viskonnut sinne tänne kivisiä sokeritoppia.
Vähintään olette nähneet niitä luontodokumenteissa.
Ovat ihan vaikuttavan näköisiä, mutta niiden takia ei olisi tarvinnut nousta kalliolle.
Siis aika merkityksetön kivenmurikka keskellä kruger-puistoa. Miksi ihmeessä se on kuitenkin niin valoisana muistoissani.
Ihan kuin se oli maamerkki johonkin tärkeään.
No olen jakanut muistoni kanssanne.
Olkaa hyvä.
=)
Hymy.
Merkinnät RSS-syötteenä