kuvia sanoilla

Sitä nuorta pelotti.
Ne olivat tanssit.
Tansseissa oli aina tanssikaveri.

Oli häpeällistä tietää, että ei ollut ketään tanssikaveria.
Oli häpeällistä myöntää, että oli ihan yksin.

Se ei ollut sen luokan syytä.

Heistä kukaan ei ollut syypää.
Heistä kukaan ei ollut kiusannut sitä pientä vuosia.

Nämä olivat vain ihmisiä, jotka olivat tulleet kyytiin lukiosta.
Eri ihmisiä.
Paljon kiltempiä ihmisiä.
Ihmiset tulevat paremmiksi, kun kasvavat ja alkavat ymmärtää muita.
Eivät ole enää eläimiä.
Eivät niin pahasti.
Niillä on enemmän ajateltavaa itsessään.
Enemmän ajateltavaa kuin jaksavat arvostella muita.

Sillä nuorella ei ollut lukiossa ketään tyttöä, joka olisi tanssinut vanhojen tanssissa sen kanssa.
Ei ketään.
Se oli nurkassa olevan pieni mytty, joka yritti selvitä kaikesa kokemastaan.
Yritti aivan yksin.

Jotkut tytöt tanssivat keskenään noissa tansseissa.
Se oli kahden hengen keskiaikainen tanssi.

Hieno sellainen.

Kukaan kahdestaan tanssiva ei halunnut tanssia sen nuoren kanssa.
Lopulta se nuori ei uskaltanut mennä koko tansseihin.

Katosi vaan.

Olihan hän pelkkä ilma, hahmo, jolla ei ollut paria.
Siinä tanssissa piti olla pari.
Hänellä ei ollut.
Hänellä ei ollut mitään merkistystä.
Kukaan ei kaipaisi ihmistä, jolla ei ollut mitään merkitystä.

Ruokatunti.
Ruokatunnilla oli kullakin viikolla tietyt järjestäjät, jotka hakivat ruokaa.
Se nuori ei ilmestynyt.
Oli sen viikon järjestäjä, mutta oli kotona itkemässä.
Oli kotona kärsimässä masennusta.
Jätti koulussa syömisen väliin, vaikka tiesi joutuvansa kärsimään.

Mutta!
Mutta, oli jo 18v joten saattoi olla luvalla pois tunnilta.

Käytti tuota hyväkseen tämän kerran.
Ei tarvinnut enää lupaa isältään olla poissa.
Nyt oli hetki, jolloin mahdollisuutta piti käyttää hyväksi.

Pikkuinen tuittupää…
Se jolla oli hurjan pitkät letit ja oli vain 155 pitkä.
Se oli taas vihainen sille nuorelle.
Se oli aina vähän vihainen sille nuorelle kaikesta.
” Sinua ei näkynyt missään ja jouduin korkokengissä hakemaan alakerrasta ruokaa,” sillä paloi tulta silmissä seuraavana päivänä.

Se nuori oli pahoillaan.
Ei sanonut mitään.
Sillä tuittupäälläkään ei ollut paria.
Tanssi toisen tytön kanssa.
Jos olisi tanssinut sen nuoren kanssa, niin ei olisi tarvinnut kantaa ruokaa.
Siitä sait!
En taidakaan katua.

Se nuori itki sinä iltana kotonaan.
Itki omaa elämää.
Itki.
Ehkä kaikki vielä käy paremmaksi mietti.

Ainahan on toivoa, eikös vain.

Sellaiset sanat olivat jossain laulussa.
Jossain minkä oli kuullut ohimennen.
Kotona ei koskaan kuunneltu musiikkia.
Jos olisi kuunneltu musiikkia, niin se nuori olisi laittanut bluesia soimaan. Mutta ei tuntenut silloin vielä käsitettä blues. Ymmärsi vasta myöhemmin.
Elämä.
Sellaista.