kuvia sanoilla

Katselin kuinka televisiossa oli näytelli laitettu esimerkkejä julkisuuden ihmisistä, jotka ovat syystä tai toisesta päätyneet ammattiinsa.
Kysymys oli: osasivatko he neuvoa ammatinvalissa olevaa nuorta.

Kuuntelin heitä.
Katsoin heitä.

Aivan tavallisia tarinoita, jotka kertoivat faktan.
Koskaan ei tule suuri kuvitelma, että nuoret saataisiin aikaisemmin työelämään toteutumaan.
Elämä ei heti paljasta korttejaan.
Elämä ei heti kerro, mikä on se suuri tulevaisuus, vaan tulevaisuutta pitää kulkea monien mutkien kautta.
Kukaan ei heti saman tien tiedä, mitä haluaa kaikelta.
On suorastaan naurettavaa, edes kuvitella niin olevan.
Tietenkin on poikkeuksia.
Mutta poikkeukset vahvistavat säännöt sanotaan.
Itse en ole koskaan hyötynyt yhdestäkään todistuksestani paljoakaan.
Kukaan ei koskaan ole edes katsonut niitä.

Tietenkin riippuu mitä hommia tekee.
Mutta työtodistusten merkitys on aina ollut suurempi.
Varsinkaan yliopiston numeroiden sisältö ei ole kiinnostanut.
Tai kerran.
Mutta siitä paikasta en ollut kiinnostunut, joten vastavuoroista.

Niin.
Tulevaisuus on aina mysteeri.
On vain kuljettava tietä eteenpäin ja katsottava, millaisia kortteja kohtalo tuo.
Niin se on aina.
Ainakin epäilen niin olevan.