Jonkinlainen masennuksen tapainen yritti hiipiä nurkan takaa esiin.
Se kurkisti voisiko iskeä.
Se oli viekas.
Ovela luuli olevansa.
Hihitteli siellä nurkan takana.
Nyt se iskisi.
Mutta ei.
Se oli taas valmistautunut.
Se huomasi heti tunteen.
Joko taas, uhri pohti.
Uhri käänsi ajatuksiaan.
Ei antanut syöksylle alas valtaa.
Ei Ei.
Nyt ollaan matkalla ylöspäin.
Nyt on hauskaa.
Nyt nautitaan maailmasta.
Eilen työkaveri oli yllättänyt kaupassa.
” Pelästyitkö?” oli työkaveri kysynyt.
Kyllä uhri oli pelästynyt. Hätkähtänyt suorastaan.
Uhti oli katsonut työkaveria valtavin silmin.
Työkaveri oli nauranut.
” Ei saa pelotella,” oli työkaverin vaimo sanonut.
Puhetta.
Jotain toimintaa kaupassa.
Työkaverin vaimoi oli todennut:” Sun pitää kostaa tälle,” taputtanut miestään olalle,” Annan luvan.”
Uhri oli nyökkäilyt.
Masennus lähti karkuun tuota muistoa.
Elämä on täynnä iloja.
Elämää on vain hallittava.
Oltava kovempi kuin elämä.
Vain niin voittaa.
Hymyilemällä.
Merkinnät RSS-syötteenä