kuvia sanoilla

Aamun hetkinä, syötyäni juustoisen aamiaisen muistelin eräitä keskusteluja kauan sitten. Noiden keskuteluiden innottamana kerron tämän keksityn tarina, jossa on vähän pohjaa. Toivottavasti keskustelija ei suutu pohjasta.

Tarinan nimi on HaaveeAmmatti.

Maijus opiskeli viestintää. Tumma eksoottinen tyttö, jonka nimi oli kompromissi monikulttuurisessa avioliitossa. Koko lapsuutensa kasvava tyttö oli haaveillut kirjoittamisesta ja ihmisten tapailusta; Hän oli haaveillut kirjoittavansa lehtiin; hän oli haaveillut pääsevänsä vaikuttamaan.

Maijus oli mielestään kaikkea, mikä tekee hyvän toimittajan. Hän oli kaunis, pitkät mustat hiukset ja erillainen ulkonäkö – sellainen ulkonäkö, joka jäi mieleen. Hän oli äärimäisen fiksu. Kerran puolihuolimattomasti oli tullut käytyä mensan testeissä.
” Tiedän, että ne haluaisivat saada minut riveihinsä,” Maijus oli kertonut ystävälleen myöhemmin,” Mutta testiä tehdessäni pohdin haluaisinko oikeasti kuulua mensaan.”
Maijus oli kuitenkin ylpeä pisteistään; Hän kuvitteli mielellään, että mensa suorastaan aneli häntä hyväksymään itsensä jäseneksi. Mutta toimittajan oli oltava objektiivinen. Objektiivisuutta ei saavutettu kuuluttaessa järjestöön, jonka jäsenistä monet eivät pärjänneet sosiaalisissa asioissa pitkälle. Maijus halusi antaa itsestään todella sosiaalisen kuvan.
Hän oli toimittaja.
Hän oli parempi ihminen.

Nuori nainen oli pakahtua riemusta, kun hän vihdoin pääsi isoon valtakunnalliseen lehteen töihin. Pelkkä pikkuhomma opiskelijalle. Ei mitään tähti asioita. Pientä kirjoittelua paikallisista kuvioista. Mutta suuri harppaus kohti unelmaa.
” Haluaisitkos tehdä juttuja viihdepuolen asioista,” oli päätoimittaja yhtenä päivänä kysynyt.
Maijuksen vastausta odottamatta päätoimittaja oli lisännyt:” Olet kuitenkin nuorin täällä ja ajattelin, että voit olla innostuneempi viidetaivaan tuikkeista kuin muut vanhat patut. Tuollainen kaunis nainen pääsee helpolla piireihin sisään. Osaat vielä jotenkin kirjoittaakin, joten siitä voisi tulla jotain.”

Tietenkin Maijusta oli kiinnostanut.
” Minkälaisesta jutusta olisi kyse?” Maijus oli kysynyt.
Pieni reportaasi joistakin tähdistä. Maijuksen pitäisi tehdä heistä näkökantoja nuoren silmin.
Haaste.
Ensimmäinen Haaste.
Miten sellaisesta voi kieltäytyä?

Se oli kihelmöivää aikaa. Suunnittelu.Ihmisille soittaminen. Tapaamisten sopiminen. Oli jännittävää tehdä työtä kokeneiden kolleegojen kanssa, jotka osasivat neuvoa pientä aloittelijaa.
Maijuksen unelma oli toteutumassa.
Eräs julkkislaulaja oli tehnyt kirjan. Vanha julkkislaulaja, joka oli vielä varsinainen legenda alallaan, Reinokki. Reinokki oli monien laulajien ja musiikin tekijöiden suuri idolli. Maskuliinen jätkä, jolla oli makasi useassa kuvassa sätkä suunpielessä ja lasi hohti viskiä täynnä kädessä – satamajätkän vaatteet päällä ja lähes kalju pää.
Kaikkien tuntema mielikuva Reinokista.
Nyt oli mahdollista tehdä juttu miehestä, ottaa siihen mukaan tämän tekemää kirja ja antaa nuoremmille näkemystä tähän pitkän linjan muusikkoon – joka oli varsinainen stadin kundi.
Maijus valmistautui tähän tapaamiseen hyvin. Hän ei ihan ensimmäistä kertaa tehnyt haastattelua, sillä pikku reportaaseja viilatessaan tytöllä oli jo kokemusta astua ihmisten tykö. Mutta hän ei koskaan ollut tehnyt tällaista haastattelua, mitä nyt suunnitteli tekevänsä.
Tämä oli jotain suurempaa.
Tämä oli Haaste. Tämä oli sellainen tapahtuma, jota saattoi vanhempana muistella.
Jänskää!

Baari. Yksi niistä monista baareista, joita oli Maijusksen elämän tiellä ollut. Tyypillinen vähän rähjäinen paikka, jossa oli hämäriä valoja ja puuseiniä; tarkoitus oli kai luoda englantilaisen pubin tunnelmaa. Toisinaan Maijus käytti aikaa pohtiakseen, miksi pubi näytti aina luolalta. Miksi pubi ei oikeasti voinut näyttää olohuoneelta tai vaikka keittiöltä; aina luolalta. Maijus oli tullut siihen tulokseen, että pubien kanta-asiakkaat olivat miehiä. Miehet kaipaavat ympärilleen jotenkin harrastetilamaisia kulisseja. Miesten harrastetiloja ulkomailla olivat usein autotallit, jotka puolestaan olivat vähän niin kuin luolia.
Toinen selitys.
Miehet ovat yhtä samalla tasolla kuin kivikaudella, joten luola oli omiaan tuomaan turvallisuuden tunnetta.
Kotini on luolani.
Viimeinen lause oli joskus tuonut paljon hilpeyttä kanssa sisariin, kun oltiin joukolla oltu ottamassa yökerhossa drinkkiä.
Yökerhothan eivät näyttäneet koskaan luolilta.

Reinokki oli kaverien kanssa baarin vippinurkassa – rauhallisessa pisteessä, minne tavalliset tallaajat eivät vahinkossa itseään työntäneet. Maijus työnsi itsensä tuohon nurkaan yhdessä valokuvaajan kanssa.
Valokuvaaja oli kanssa harjoittelijatyttö, joka oli peräti samalla vuosikurssilla kuin Maijus.

”Hei,” Maijus sanoi heittäen kättään sirosti jätkille.
” No hei kaunokainen,” sanoi Reinokin näköinen mies. ” Sääkö oot se toimittaja joka soitteli mulle ahkerasti?”
” Minähän se,” Maijus tunnusti ja yritti hymyillä sirosti.
” Jätkät tehkään tilaa,” Reinokki ilmoitti, ” Noin kaunis nainen istuu mun viereeni!”

Se oli iso puolipyöreä pöytä. Pöydän edessä oli tuoleja miehillä varustettuina, pöydän takana oli sohva, jolla reinokki istui ja pari kimaltavan näköistä mallityttöä parin lihaksikkaan kundin kanssa. Kunditkin saattoivat olla malleja. Jotkut kasvot sanoivat Maijukselle jotain. Toiset taas eivät sanoneet mitään.
Täällä sitä ollaan, hän mietti. Nyt pitää olla tarkkana ja tutustua ja verkottua ja niin edelleen, Maijus hoki sisällään. Tämä on tilaisuus.

Maijus istui siihen Reinoikin luo. Haistoi viinan tuoksun. Juoma oikein lemusi miehestä. Tuoksu lemusi niistä muista. Baarielämää.
” Anna palaa,” Reinokki iski viereensä istahtaneen Maijusksen polvia käsillään. Tytöllä oli suorat housut jalassaan. Ei mitään hameita. Joku oli neuvonut. Älä laita hametta. Yritä olla neutraali mutta vähän kaunis kuitenkin.
” Heitä kysymyksiä. Mitä haluat tietää?” Reinoikki heitti suustaan hymy kasvoillaan. Reinokki puhui vähän samalla tavalla kuin mafioosot amerikkalaisissa elokuvissa. Yllättävä liitos, mutta se oli totta, Maijus tajusi. Reinokki oikeasti näytti aika paljon amerikkalaisten elokuvien gansterilta.

Valokuvaajaa otti heistä kuvan. Tyttö joutui enemmän tai vähemmän muiden seuran miesten ahdistamaksi. Maijus keskittyi keskusteluun. Hän puhutti Reinokkia tämän kirjasta.
” En ees kirjoittanut itte sitä saatana,” Reinokki sanoi,” Piti käyttää sellaista salakirjailijaa, joka kirjoitti puolestani. En ole sellainen kuin Osku,” Reinokki tarkoitti toista laulajaa, joka oikeasti kirjoitti kaikki kirjansa itse. Oli jopa hyvä kirjailija,” Ei pää riitä siihen. Sitä viina teettää Juotko sä viinaa kaunotar?”
” Joskus drinkkejä,” Maijus kertoi.
” Älä anna aineiden pilata itteäs, niinkuin mä tein. Liikaa juomia, huumeita ja naisia,” sanaa naisia seurasi suoraan Maijuksen silmiin katsominen ja ne silmät mittasivat todella Maijusta syvältä.
Maijus puri huultaan ja pysyi tyynenä.
” Minkälainen se kirjoitusprosessi sinulle oli?” Maijus kysyi Reinokilta.
” Vaikeampi kuin rumpujen hakkaaminen tai laulaminen,” Reinokki sanoi,” Vaikeampi kuin laulujen sanojen runoilu,” Mies lisäsi.

Seurasi pitkä selittely sitä ja tätä.
” Suosi sekoittaa pään. Julkisuu,” Reinokki selitti,” Vaikka sen tietää, niin siihen ei ikinä osaa valmistautus – kun rahaa tulee joka tuutista ja huomaa olevans vitun suosittu,”
” Ikinä ei voi osaa valmistautua,” Reinokin viinan madaltama basso ääni kertoi hiljentyessään miehen elämästä isoja tarinoita.

Puhuttiin Reinokin vankilareissusta, kun tämä oli hakanut jonkun jätkän todella pahoin.
” Mitäs meni käpälöimään mun naista,” Reinokki sanoi. ” Toi oli sitten epävirallista. En mä halua sitä lehteen. Jooko.”
Maijus lupasi olla laittamatta. Hän oli enemmän kiinnostunut fiiliksistä.
Reinokki avautui fiiliksistään. Reinokki avautui miljoonasta asiasta. Suorastaan puski itseään tykö. Karisma vuosi kuin seula ulos miehestä ja täytti baarin ja tiivistyi ilmaan. Oli kuin tilassa ei muita olisi ollutkaan.
Maijuksen pikku nauhuri kävi.
Istuuntuessaan hän oli näyttänyt Reinokille laitettaa.
” Onko Ok?”
” Siitä vaan, anna palaa,” oli Reinokki toototellut käsiään heiluttaen.

Juttua nauhuriin tuli.
Ilta kulki.
Reinokki joi.
Kaikki joivat.
Maijus joi yhden drinkin, koska Reinokki oli tilannut sen halunnut maksaa.
Kohteliaisuutta.
” Yksi vain. Olen töissä,” Maijus oli selittänyt.
” Kunnon tyttö. Yksin drinkku vaan,” Reinokki oli sanonut ja porukka myönnellyt. Valokuvaaja oli ottanut kuvan, kuinka Reinokki tilasi Maijukselle juoman.

Kului käsittämättömän pitkä aika.
Tuntui siltä, että nyt oli hyvä hetki lähteä. Kaikki oleellinen oli kunnossa.
” Kaunotar aikko jättää mut,” Reinokki nauroi ja heitti elettä väelle – taas kuin mafiooso,” Noin kauuniit tytöt ei oo koskaan jättäneet mua ilman suukkoa!”
Reinoikki ilmoitti.
Ennen kuin Maijus ehti reakoida Reinokki oli kietaissut kätensä tämän ympärille ja tunki kieltään Maijuksen suuhun.
Maijus oli oksentaa. Hän ei tehnyt mitään, Ei vastannut suudelmaan. Jähmettyi vain siihen otteeseen.
Reinokki irrotti otteensa ja palasi paikalleen.
Yök, Maijus mietti.
” Me lähdetään varmaan porukalla samalla oven avauksella toiseen paikkaan,” Reinokki selitti Maijuksen huulipunaa suussaan. Iso hymy.
” Ok,” Maijus sai sanottua.

Siihen päättyi ilta. Kameratyttö lähti yllättävästi mieslauman mukaan.
” Kyllä mie pärjään,” likka oli sanonut Maijukselle hymyillen. ” Otan pari kuvaa kaupan päälle,” tämä sanoi koskettaen kameraansa.
Mikäs siinä estämään.
Hieno ilta.
Se kielisuudelma oli vain pilannut koko illan.
Maijusta värisytti.

Juttua kyhäämään.
Kirjoittaminen oli ihanaa hommaa. Hän loihti taitavaa tarinaa esiin seuraavana päivänä. Keskittyi vain kirjoittamiseen. Muutama kuva illasta. Oli puhuttava vielä kameratytön kanssa.
Joku soitti puolelta päiviltä – joku kaveri.
”Ootko nähnyt iltiksen pikalööppi aukeamaa?” kaveri kysyi.
” En mitä siitä.”
” Käy katsomassa,” kaveri kehotti ja oli hihittänyt.

Maijus oli päässyt lehteen. Iltapäivälehden aukeamalla oli kaiken maailman julkkisheittoja. Lähinnä kuvia ja todella tiivitä pikku tokaisuja niihin liittyen. Yhdessä kuvassa oli Maijus, jota Reinokki suuteli.
Reinokki iski taas, oli tokaisu kuvan alla.

Häpeä iski Maijukseen. ”Minusta on kuva”. Se oli ensimmäinen kerta, kun tosiasia ammatista tuli suoraan päin silmiä. Toimittaja on puolijulkkis, oli jossain luennolla jauhettu.
Hän oli lehden keskiaukeamalla julkkisten kanssa.
Yök-suudelma oli siinä kaikkien nähtävillä.
Miksi kameratyttö ei ollut varoittanut tai kertonut mitä aikoi.
Helvetti.
Maijus tujotti yhä kuvaa.
Kameran takana on niin paljon parempi olla.

Edessä saattoi olla kova viikko.
Puolijulkkis.
Hitto, kameran takana on paljon turvallisempaa olla.
Tuo ajatus ei voinut olla pyörimättä tytön mielessä sen jälkeen. Monta kertaa. Varsinkin silloin, kun jotkut lukija laittoivat tytön facebooktilille viestejä ja kommentteja.
Kameran takana on paljon turvallisempi olla!