kuvia sanoilla

Muotoja tarinalle lisää, jotta päästään hiljalleen kokoamaan kokonaisuutta.

Krista ja Janna

Jannasta tuo hieman tukeva Krista oli varsinainen himourheilija. Tyttö toteutti tarkkaa kuntosuunnitelmaa saadakseen kaiken ylimääräisen pois vartalostaan.
Jannasta oli hieman kuin olisi seurannut jotain amerikkalaista sarjaohjelmaa, jossa kilpaa yritettiin saada painoa pois. Synnytyksestä ei ollut pitkää aikaa ja Krista oli kuin pieni tehopakkaus.
Koska kaipasi ystävää, Janna oli monta kertaa Kristan mukana salilla yhdessä pienen Niina-tyttönsä kanssa, ja Kristan vetäessä laitteita kuin viimeistä päivää saattoi sanoa myös Tommi-pojan olevan Jannan kanssa ahkeraa. Molemma taputtelivat käsiään lastenvaunuissa. Vaunujen saaminen saliin olikin ollut ihan oma tarinansa, mutta Janna oli huolehtinut tästä ongelmasta mielellään; salia vartiova uros oli melkoisen kivan näköinen tapaus.

” Tuo näytti kyllä siltä kuin etsisit isäpuolta lapsellesi,” Krista oli huomauttanut Jannalle seurattuaan niitä menetelmiä, joilla talon vartija oli puhuttu ympäri ja lastenvaunuilla saatu lupa oleskella salin yhdessä nurkassa lähellä äitejä.
” Eivät ne paru edes… ovat niin mukavia pikkuisia,” oli Janna selitelly katsellen upeaa urosta suoraan silmiin lähietäisyydeltä.

” Äh,” Janna vastasi Kristalle,” Ihan tavallista vuorovaikutusta. Kuhan kysyin kauniisti.”
” Vai niin,” Krista sanoi. ” Miten isän etsintä on muuten sujunut?” Nuoret naiset olivat vatsaliikelaitteiden luonna. Krista oli laitteessa ja Janna muuten vain seisoskeli katsomassa Kristan ähellystä.

” Vielä on listaa jäljellä,” Janna vastasi.
Krista piti pienen tauon vatsaliikkeissä.
” Isä on varmaan listan viimeisenä,” Krista sanoi,” Tai sitten on kyse neitseellisestä.” Krista yritti vitsailla.
” Kaikki eivät suostuneet antamaan verinäytettä,” Janna sanoi. ” Voi olla, että isää ei koskaan löydy.”
” Äh,” Krista tokaisi ja jatkoi vatsalihasliikkeitä,” Käytät…. vain tuota… samaa … metodia – uh – kuin vartijan kanssa… niihin, jotka… eivät … antaneet näytettä… kyllä se siitä…”

Janna ei vastannut. Hän kääntyi ja meni katsomaan lastenvaunulle pikkuista, joka nukkui sikeästi. Miten söötti lapsi Niina olikaan.
Parasta mitä Jannalle oli koskaan tapahtunut.
Janna hymyili.
” Ei se isän löytyminen niin tärkeätä ole,” Janna sanoi käveltyään takaisin nyt laitetta vaihtaneen Kristan luo.
” Eikö? ” Krista kysyi.
” Ei. Kyllä minä yhdessä Niinan kanssa pärjään, mutta ihan periaattesta. Minusta lapsen pitää tietää, kuka isä on sitten myöhemmin.”
Janna hymyili vienosti.
” Mutta toki toivoin, että ne pari rikasta kundia, jotka tunsin; toivoin että jompikumpi olisi ollut isä. Olisi saanut Niinalle paremman toimeentulon,” Janna selitti.
” Niin.” Krista vastasi ja veti painoja ylös narujen kanssa.
” Minä ainakin uskon pärjääväni aivan hyvin. Vaikka nyt onkin menossa kausi, että tuo hirviö huutaa öisin… oikeasti en tiedä, miten pystyisin tulemaan tänne, ellet olisi kanssani.”
” Voidaan yhdessä sitoa kuntosalilla vaippoja,” Janna totesi vitsikkäästi.
Siinä ei ollut oikeasti mitään huvittavaa, sillä niin oli jo pitänyt tehdä. Mutta silti asiasta saattoi heittää leikkiä.
Oli aina mukava katsella, miten muut salin asiakkaan reakoivat itsekkäisiin vauvoihin, jotka hakevat huomiota, ruokaa ja lämpöä. Mutta siksi naiset olivatkin salilla aikaisin aamulla.
Vähän muita ihmisiä.
Vähän huomiota.
Kaikki olivat työssä.

” Sitäpaitsi,” Janna sanoi, ” Entiset kaverini ovat niin pinnallisia. Vauva oli kauhistus heille. Olen jotenkin turmeltunut, kun omistan tuollaisen kultaisen hellanlettaan.”

Krista ei sanonut mitään.
Kristalla ei ollut koskaan ollut kovin monta kaveria. useimmat tyypit olivat aina kutsuneet Kristaa vain läskiksi.
Kuka nyt läskin kanssa haluaisi olla?
” Mee pois läski ja anna meitin olla rauhassa,” oli aika kuultu toteamus koko Kristan elämän.
Tommin tekokin oli ollut vain vahinko. Yhden kerran Krista oli erehtynyt juomaan vähän liikaa ja eksynyt höyryissä toisen yhtä höyryissä olleen ukon kanssa sänkyyn. Se ei ollut minkään suuren tarinan jatkoa, eikä alkua eikä mitään. Koko juttua tuskin muisti.
Mutta nyt Kristan elämässä oli joku.
Ja olihan hän löytänyt Jannan; ystävän – tai ainakin Krista toivoi, että Jannaa olisi voinut kutsua ystäväksi.
Outo nainen ja melkoinen sekopää, mutta ystäviä ei kannata valikoida. Kaikki kannattaa ottaa elämän tiellä vastaan, mitä tarjotaan.
Krista lopetti.
” Taisi olla kaikki tältä erää siinä,” hän sanoi,” Menen suihkuun.”