kuvia sanoilla

Tarina tyhjän päällä kellumisesta.

Kuilu

Matias katsoi Turun toria sunnuntaiaamuna.
Vähän yli viikko oli mennyt pelastusoperaation parissa.
Oli pitänyt saada toinen nuori mies jaloilleen siitä sekasorrosta, mihin tämä oli vajonnut. Matias ei tiennyt hyväksyikö Jaakon tekoja millään lailla, mutta se ei ollut oleellista.
Oleellista että ihmisen ei ole hyvä olla yksin pää sekaisin.

Nyt Matias oli yksin.
Hänellä ei ollut selvää tehtävää.
Hän seisoi vieraan kaupunkin torin reunalla ja katsoi, kuinka pieni oranssinvärinen laite hyrisi kivetyksellä ja pesi sitä.

Matias ei ollut tiennyt, että joku kunnossapitäjä oli töissä kaupunkeissa näin aikaisin.
Pikku kylän kasvatti.
Matias käänteli päätään ja tarkasteli Turun toria.
Iso kivinen neliö, jota linja-autopysäkit kiersivät.
Sokos.
Iso rakennus oikealla puolella.
Takana joku ravintola-hotellikompleksi.
Edessä ortodoksinen kirkko mäen rinteellä, torin reunassa.
Taloja talojen takana.

Halusiko Matias lähteä takaisin itään?
Oliko siellä enää Matiakselle enää mitään?
Opiskelupaikka.
Hän ja Silja olivat yhdessä päättäneet mennä opiskelemaan kyseiseen paikkaan. Se oli ollut rakastuneiden hetkien neron leimaus.

Moisia hetkiä pitäisi varoa. Ne viittaavat aivohalvaukseen vähintään.

Päätös oli vain johtanut tähän hetkeen. Nyt saattoi katsoa elämää ja tuntea, että naisiin ei todellakaan voinut luottaa.
Ei sitten pätkääkään.

Ravintolat olivat sulkeneet ovensa joku tunti aikaisemmin.
Matias oli istunut jossain tuntemattomassa paikassa yksin ja katsonut, miten paikka oli elämää täynnä.
Kaikilla muilla näytti olevan hauskaa paitsi Matiaksella.
Hän vain istui.

Kaksi nuorta miestä oli istunut tovin hänen vierellään.
Toinen oli sanonut:” Mitä siinä masentelet, Paikka on täynnä naisia. Ala toimia!”
Matias oli katsonut nuorta miestä vaisusti. Lasittunein silmin.
Jatkanut masentelua.
Ei ollut innostanut.

” Haluaisitko tarjota mulle juomat?” oli tullut joku vaalea viinalta tuoksuva nainen kysymään.

Matias ei ollut tarjonnut.
Miksi olisi tehnyt sen? Tuntematon, viinalta haiseva nainen tulee kerjäämään; Matias ei pitänyt kerjäläisistä. Menköön kerjäämään jonnekin muualle.

Matias seisoi edelleen torinlaidalla ja katseli maisemaa. Aurinko oli jo verraten korkealla ja torin yläpuolella liiteli muutama lokki ja pieni parvi naakkoja.
Kaukaa kuului kovaäänistä kikatusta.

Maailma on kova paikka.
Jos auttaa jotakuta, niin ei koskaan tule palkituksi mitenkään. Näin Matias ajautui ajattelemaan. Auttamisesta saa vain vähän iloa tai ajankulua yksinäisen tien varteen. Ei juuri muuta.

Matias lähti kävelemään. Hän ylitti leveän kadun, jonka takana tori oli. Matias astui tosin puoleiselle jalkakäytävälle, katseli isoja ilmoituksia, joita oli koottu lasi-ikkunan taakse siinä matalassa rakennuksessa, joka koristi torin sen puolista reunaa. Hän sivuutti rakennuksen ja astui torin aukealle.

Paljon kiviä, hän mietti.
Kuinka kauan noiden kaikkien kivien asettelussa on mennyt.
Tämä tori oli oikeasti Tori.
Iso aukea keskellä kaupunkia.
Ei mikään pieni kulma, jossain kylän nurkilla. Tätä saattoi kutsua toriksi isolla T:llä.
Tori!

Matias käveli keskelle aukeaa. Oli kuin olisi seissyt keskellä peltoa.
Laikaisu ja pesukone hyrisi torin toisella reunalla. Se kuski ei ollut kiinnostunut Matiaksesta, vaan kovin keskittynyt työhönsä.
Humalaisia.
Kuluineisiin vaatteisiin pukeutunut porukka hoippui sillä puolella, missä Matias oli äsken seissyt.
Kiljahtelivat ja puhuivat kovalla äänellä.
Ääni kaikui.
Koiran taluttaja kusetti piskiään ortodoksisen kirkon edessä.
Näki huvitti Matiasta.

Kaupunki on täynnä hiljaista elämää aamun koittaessa.

Mitä minä alan tekemään, mies pohti.
Mitäs jos muuttaisin tänne, hän keksi päästään. Aloitan uuden elämän. Etsin työtä ja pyrin vaikka yliopistoon.
Eikös tässä kaupunkissa ollut sellainen?
Yliopisto?

Ajatus huvitti Matiasta.
Ehkä hän tekisi idean eteen jotain.
Ehkä hän jäisi tänne.

Ei elämällä tuntunut olevaan pohjaa missään muuallakaan.
Mitähän perhe ajatuksesta tuumaisi.
Isä, Äiti, Veli, Sisko?

Oliko sillä väliä?
Hän kaipasi elämää.
Uskaltaisiko Matias pysähtyä kuilun reunalle ja hypätä? Hypätä tyhjyyteen ja katsoa, mitä eteen tulisi?
Hullu!

Hullut ideat olivat kuitenkin parhaita. Ne antoivat elämälle pohjaa. Kuilusta pohjan löytää.
Matias jättäisi kaiken ja aloittaisi puhtaalta pöydältä.
Hän hymyili.
Idea tuntui todella hyvältä. Siitä ei voinut seurata kuin ongelmia, mutta niitä seuraisi jokatapauksessa, vaikka Matias olisi päättänyt tehdä mitä vaan.

Nyt sentään ongelmat olivat uudenlaisia. Niitä saattoi sanoa haasteiksi.
Huomenna on Maanantai.
Se Maanantai.
Matiaksen uusi elämä alkaisi huomenna.