kuvia sanoilla

Ensimmäisen kerran suksilla!
Se pieni oli pienen pieni. Lunta oli paljon ja pieni halusi oppia hiihtämään.
Aikuisetkin hiihtivät, joten miksi se pieni ei hiihtäisi?

Sukset olivat kauniit siniset. Ne olivat puuta. Kun ne laittoi maahan, niiden kärjet ylittivät vähän sen pienen pään korkeuden.
Tosi hyvät sukset.
Isä oli ne hankkinut pienelle.

Lumessa oli suksien jalkaan laittaminen äheltämistä. Muistot kuitenkin kultaavat asian olleen helppoa, vaikka hämärä mielikuva palauttaa kuvan, jossa siteiden sitominen tapahtui kaatumisen kera. Ei se pieni niin taitava vielä ollut.

Sukset olivat niin liukkaat. Miten niillä oikein pääsi eteenpäin.
Pieni mäki?
Sukset menivät taaksepäin!
Kamalaa!
Äiti ja isä katsoivat sitä pientä metrin päästä siinä tädin talon seinän vieressä. Tätikin taisi olla katsomassa.
Se pieni yritti.
Yritti.
Lopulta se pieni pääsi nyppylän yli.
Joku taputti.
”No noin!”
Se pieni oli niin ylpeä itsestään.

Nyt vielä takaisin samaa latua pari metriä ja sukset saattoi ottaa pois jalasta.
Takaisin paluu olisi kova homma.
Mutta se pieni oli sinnikäs.
Se pieni oli aina sinnikäs ja kesti pikku ongelmat.