kuvia sanoilla

Olin tunteiden huumassa.
Ajattelin vain silmiä.
Tunnista toiseen.
Olin kokenut ilmiötä ihastuminen, mutta tämä oli paljon enemmän.
Tällä ilmiöllä oli pelottava nimi.
Rakastuminen.
Miten saatoin olla hänen kanssaan enemmän aikaa.
Istuin siinä pieneessä makuhuoneessani ja mietin pöydän äärellä nimeä.
Kirjoitin kirjoituskoneella tekstiä itselleni, mutta mieleni oli levoton.

Tämä päättyy vain surkeasti tiesin.
Tämä on sellaista yksipuolista, josta kirjat kertovat legendoja. On elokuviakin, jotka kertovat tästä. Ihmiset kertovat kertomuksiakin tästä. Monet laulutkin kertovat tästä.

Tai en tiedä. Ehkä siinä oli alkuun vastarakkauttakin. Mutta minä rakastin silmiä niin, että halusin hänelle jotain hyvää. Niinpä kirjoitin kirjeen.

Muistan erään keskustelun, jonka kuulin myöhemmin.
”…Mutta sitten hää kirjoitti miulle kirjeen ja mie ajattelin et tää ei oo se oikee.”

Mitä olisi tapahtunut, jos en olisi kirjoittanut kirjettä ja olisin ollut itsekäs. En olisi halunut hyvää tälle tytölle. Olisin ottanut hänet maailmaani itsekkäästi. Vai olisiko se ollut itsekkyyttä?

Baskeri päässä, valkea hiukset, 155 senttiä, hampaat hieman ’kierot’.
Elämäni suuri muisto.
Minua itketyttää yhä, vaikka tuosta on jo iäisyys.