kuvia sanoilla

Se nuori oli kameran kanssa ruusujen luona.
Ruusut olivat kauniita.
Niitä oli monenlaisia penkki täynnä.

Ei.
Eivät ne olleet niitä ruusuja, joita kukkakaupat myyvät.
Ne olivat niitä ruusuja, jotka kasvavat pensaaksi pihalla.

Lajikkeita ja lajeja oli tolkuttomasti.

Se nuori käytti kameraa.
Järjestelmäkameraa jossa oli aivan oikea filmi sisällä.
Kuvasi.
Joku kysyi, että voisiko kuvia katsoa myöhemmin.
Ehkä niitä voisi julkaista.

Se nuori oli innoissaan.
Kuvasi niin hyvin kuin osasi.
Mietti…
Jännää, jos näitä julkastaisiin…

Kuvia oli kiva ottaa, vaikka…
Niin ei niistä lopulta kukaan muu ollut kiinnostunut.
Olivat vain kuvia.
Eivät muuta.
Amatöörin naputtelemia.
Sellainen tunne tuli.

Pikkuisen sitä nuorta suututti.
Ihan pikkuisen hän oli toivonut, että kuvia olisi haluttu julkaista.
Sormen pään verran harmitti.

Mutta…
Mutta se että nautti kuvaamisesta oli tärkeämpää kuin pettymys.
Ja pitihän siitä nauttia, sillä filmi on kallista.
Ei ollut laite mikään digikamera, jossa voi leikitellä kuvaamisella mielinmäärin.
Joka otos on arvokas filmikameralla, sillä otos maksaa rahaa.
Varsinkin köyhälle nuorelle.

Ajat ovat muuttuneet.
Niin helppoa nykyään.
Digikamerat.
hyh!