kuvia sanoilla

Oudoin ruokailukokemus koskaan.
Olin syömässä.
Talo oli iso.
Sen omisti intialainen perhe; kauppiasperhe, joka teki mukavasti rahaa afriikan taivaan alla. Siis aitoja intialaisia kapitalisteja, joita maailmalla on yllättävän paljon liikkeellä.

Heitä vain ei huomaa Suomessa, joka on jotenkin syrjässä siellä sivulla pohjoissessa – omassa maailmassaan; lellittynä kotonaan, josta ei koskaan tarvitse poistua.

Minut oli tuonut syömään kaksi tuttuani, jotka tunsivat jonkun perheen jäsenen.

Ruokailutila oli olohuoneessa, joka oli värikäs. Punaista ja kultaa; runsaasti kuvia katossa ja erilaisia kuvioita seinissä. Kaikki huoneessa oli kaunista.
Ei olisi uskonut olevansa afriikassa.
Tuli ihan toinen manner mieleen.

Olimme kolmestaan ruokapöydässä. Perhe ei tullut ruokailemaan kanssamme.
He ruokailivat keittiössä ja keittiön ulkopuolella pihalla.
Ehkä se paikka jopa oli parempi paikka ruokailla, sillä tämä huone vaikutti enemmän edustustilalta.
Itse en olisi ruokaillut näin hienoissa tiloissa
Olin todella hämmentynyt joka tapauksessa.
Uskomatonta vieraanvaraisuutta, jota eurooppalaisessa kulttuurissa ei ikinä törmää.

Tosin ei ensimmäinen kerta, kun kulttuurien välinen ero pistää silmää maailman turuilla.

Ruoka oli mausteista intialaista ruokaa ja minulle erityisesti tuotiin olutta juotavaksi.
Ilmeisesti olut oli se ainoa oikea ruokajuoma, jota mies saattoi syödä.
Asia oli niin ilmiselvää, että sitä ei edes minulta tiedusteltu.
Jostain syystä en kieltäytynyt, vaikka en edes pitänyt olueesta. Join sen yhden pullon, vaikka periaatteessa organisaatio, jonka palveluksessa olin kielsi alkoholin käytön, jos järjestöä edusti.

En ollut kovin varma edustinko juuri sillä hetkellä organisaatiota. Olinhan vapaalla.

Jos voisin lähettäisin tämän viestin avulla perheelle lämpimät kiitokset.
Muistan heitä yhä.