kuvia sanoilla

Ruinaaminen.
Ikiaikainen tapa saada äidiltä tai isältä huomiota.
Sama menetelmää käyttävät katulapset maailmalla. Tulevat joukolla turisti paran luo ja ruinaavat.
Ainoa tapa, joka tehoaa.

Voiko ihmistä, joka käyttää ruinaamisen jaloa taitoa kutsua aika ihmiseksi. Ruinaaminen on osa lapsuutta. Pikku lapsuutta. Kuuluuko se meidän aikuisten elämään? Olemmeko oikeasti niin kehittymättämiä olentoja, että elämämme perustuu suurelta osin ruinaamiseen ja valittamiseen, miksi toisella on paremmin tässä elämässä.

Edellisessä postauksessani kuvasin menneisyydestäni yhtä ruinaamisprosessia – sitä enen kuvasin toista. Jokaisen elämässä on noita kauniita vaiheta vaikka millä mitalla. Kun ei itse järki toimi ja on typerä, niin pitää yrittää paikata tyhmyyttään ruinaamisella. Onko tämä se maailma, missä haluamme elää?

Nuo sanat eivät olleet syytös puhe heikompia vastaan. Ne oliva syytös puhe niitä vastaaan, jotka antavat kuvan olevansa ihan aikaihmisiä, mutta oikeasti haluavat vain hyötyä muista. Kutsutaanko tätä ahneudeksi. Onko ruinaaminen ahneutta. Toki ahne ihminen voi vain olla älykäs ja pääsee tulokseen ilman ruinaamista. Alistamalla ruinaajia. Käyttäen heitä hyväkseen. Eli ahneus ei välttämättä luo ruinaajaa. Se voi luoda ihan oikean hyödyntäjän. Hyödyntäjät ovat jo aivan toinen tarina. Yhtä paha kuin ruinaaja, mutta toisella tavalla.

Miksi jotkut ihmiset kasvavat ruinaajiksi? Johtuuko se heikoista vanhemmista, jotka antavat karkin lapselle ja tämä tajuaa, miten sen karkin aina saa. Ruinaamalla.
Ruinaajat ovat niitä, jotka eivät näe mitään pahaa sosiaaliturvan väärin käytössä. Se on onnistumista. Hei eivät näe mitään väärää veron kierrossa. Se on kansalaissankaruutta. Heidän mielestä kaikki lait,jotka vaikeuttavat ruinaamista, ovat salaliitto juuri heitä vastaan. Ruinaajat ovat isoja lapsia, jotka eivät koskaan ole kasvaneet aikuisiksi.

Heistä voisi kirjoittaa paljon. Mutta jätän nämä muutama mielipidettäni tähän. Ne ovat nopea purkaukseni juuri noita ihmisiä vastaan, jotka ovat olleet niitä, joiden takia elämäni on ollut aina vaikea. Ihmisiä, joiden mielestä toisen omaisuus ja asiat kuuluvat juuri heille. Muiden pitää olla kuten he haluavat. Lapsia.

Maailma tarvitsee parempia aikuisia, jotka osaavat opettaa lapsille tapoja.
Jokaisen meistä pitäisi katsoa itseemme. Miten kohtelemme toisiamme. Mutta kaikki eivät viitsi välittää. Se on todella surullista.