kuvia sanoilla

Rauhan tuntee sielun pohjalta asti.
Rauha tulee käymään, kun on päässyt sinuiksi itsensä kanssa.
Rauha koputtaa ovea, kun on epävarmana heilunut ja miettinyt, mitä tehdä.

Rauha on levon merkki.
On tullut päätös.
Enää ei tarvitse repiä hiuksiaan.

Sillä pienellä oli ongelmia rauhan saavuttamisessa.
Se pieni usein lupasi asioita.
Se pieni piti lupauksensa.

Jos se pieni oli luvannut mennä jonnekin;
minne tahansa tosi tylsään paikkaan ja menossa oli kivaa ja mukavaa tekemistä;
se pieni aina piti lupauksensa.
Vaikka ei olisi halunnut.
Mutta teki niin.

Sitä pientä häiritsi, että muut eivät olleet samanlaisia.
Lupauksia ei pidetty.
Oltiin vain itserakkaita ja ajateltiin itseään.
Niin moni teki näin.
Se vaivasi sitä pientä.

Kesti kauan ennen kuin rauha tuli vierailulle ensimmäisen kerran.
Todella kauan.
Aina välillä metsän siimeksessä tai lintusuon laidalla, rauha kurkkasi puun tai mäen takaa.
Mutta se ei koskaan tullut.
Aina oli mielessä se huominen.
Huominen oli pelottava.
Huomenna oli koulu.

Koulu kulki ohi sen pienen.
Tuli se nuori.
Se nuori katsoin rauhallisimmin silmin elämää.

Rauha oli jo käymässä ihan ulko-ovella.
Jopa saattoi koputtaa ovea, mutta mennä piiloon.
Ihan huvin vuoksi.
Kiusatakseen.

Rauha on leikkimielinen tunne.

Rauha tuli vastaan vasta minua.
Rauha oli ovella, kun astuin ulos yliopiston portaita.
Se hypähti ensimmäisen kerran luokseni.
Se sanoi:” Sinä teit sen! Teit mahdottoman! Onneksi olkoon!”

Se oli ihana tunne.
Päätöksella oli merkitystä.
Päätös oli tuonut tuloksen.
Se nuori oli ollut elämänsä herra.
Se nuori oli saavuttanut jotain.

Sen jälkeen siitä ja rauhasta tuli kavereita. Tapasivat aina välillä. Ja eilen.
Eilen kun en kirjottanut sanaakaa, ja sieluni oli täynnä väsymystä.
Eilen rauha taas tuli käymään.
Se hymyili.
Ja tiesin mitä tehdä.

Henkäisin syvään ja nautin tunteesta.
Olin rauhassa.
Peace…