kuvia sanoilla

Villi appelsiinipuu.
Runko täynnä piikkejä.
Pitkiä piikkejä.
Millään suomalaisella kasvilla ei ole sellaisia piikkejä.
Kun puuhun kiipeää shortseissa, niin saa ihon täyteen naarmuja. Onneksi en koskaan afriikassa käyttänyt shortseja, joten villi appelsiinipuuhun oli hyvä kiivetä. Tietenkin saattoi joutua ostamaan uudet housut.

Paras menetelmä saada appelsiineja alas oli puun ravistus.
Ryminää.
Appelsiineja tippui alas kuin omenia.
Mutta tässä kohdassa tulee aina pettymys, Villi appelsiinit ovat kuin villi omenat. Happamia. Mutta appelsiinien maku muistuttaa kovasti sitruunan makua.
Makeus on siitä kaukana.
Joidenkin appelsiinien sisällä oli toukkia. Sellaisia iloisia veitikoita, jotka eivät välittääneet yhtään happamasta mehusta, joka niitä ympäröin.
Syödessä sai siis olla tarkka, ettei syönyt proteiinia, vaikka tarkoitus oli leikkiä kasvissyöjää.

Kauniin näköisiä pieniä puita villi appelsiinit olivat, mutta henkilökohtaisesti pidin enemmän pienistä mandraniinipuista. Vaikka niidenkin hedelmät olivat vähän kirpeitä, olivat ne parempia. Jopa niin hyviä, että paikalliset lapset kävivät talon pihalta varastamassa ilomielin kirpeitä mandrariineja.

Olin ilkeä.
Tunnustan.
Itsekäs suorastaan.
Ajoin lapsia pois koiran avulla.
Näin myöhemmin teko kaduttaa minua. Olisi pitänyt mennä auttamaan lapsia hedelmien keräämisessä.
Mutta toisaalta.
Lapset olivat varastaneet talosta vaikka mitä. Minunkin afriikka-aiheinen t-painani oli saanut kyytiä ollessani toisaalla. Joten eikö ole parempi opettaa lapsia kunnioittamaan toisen omaisuutta kuin kannustaa varastamiseen.

Joskus unelmoin, että voisi taas kerran istua villi appelsiinipuun alla ja katsella sinistä taivasta. Jossain lähelläni viipottaisi kameleontti ja ruohoston kätkössä olisi kerällä kobra, joka odottaa ruokaa.
En usko, että koskaan palaan.
” Mitä sanot,” sanoi alueen vetäjä, ” Annan kanssa puhuttiin, jos viiden vuoden päästä pidettäisiin täällä kokoontujaiset kaikkien paikan päällä olleiden kanssa. Anna piti ideasta.”
Niin varmasti Anna piti. Hän oli rikkaasta perheestä. Hänen oli helppo matkustaa etelään, mutta itse suhtauduin ideaan nihkeästi.
Nykyään voisin harkita lähtemistä, mutta yksinään vain hullu matkaa noille lakeuksille. Jotain turbaa pitää olla takataskussaan.
Ehkä olen joku päivä hullu ja palaan katsomaan appelsiinipuita.
Ehkä.
En tiedä.
Tuskin.