kuvia sanoilla

En tuntenut häntä.
Kiinnitin vain huomiota.
Tumma, jopa kauniiksi kutsuttavan näköinen poika istumassa pyörätuolissa, kaunis.
Yhtä nuori neito kanssaan.
Puhuivat.
Oliko nuori nainen avustaja?

Miksi kiinnitin huomiota?
Pyörätuoli?
Ei.
Kasvot.
Pojan kasvot olivat tuntettomat. Niissä ei ollut minkäänlaisia ilmeitä.
Tuo kaveri olisi hyvä pokerinpelaaja.
Ikää ehkä 17?
18?
Ei aavistustakaan, mutta jossain noissa lukemista. Alle 25 joka tapauksessa.

Aivan ilmeettömät kasvot.
En pohtinut, miksi hän istui pyörätuolissa. Pohdin miksi kasvoilla ei näkynyt yhtään ilmettä.
Poika kuitenkin ihan hyvin ohjasi omin käsin tuolia.
Eli pää toimi.
Osasi tehdä päätöksiä.
Oliko tuo platooninen ilme vain harjoituksen tulos. Oliko olemassa ideologia, jonka perusidea oli olla tunteettoman oloinen, mahdollisemman vähäilmeinen – en uskonut pojan olevan mikään Platoon fani.
Poika oli pukeutunut tummasti.
Tämä poika ei tuntenut käsitettä Gansta. Tämä poika oli aivan toisesta maailmasta. Pukeutumistyyli viittasi enemmän varakkuuteen; televisiosarjoissa kulki moniakin hahmoja, jotka olivat yhtä huolellisesti pukeutuneita.
Yleensä noissa hahmoissa on pahuutta.
Hyvä pukeutuavat huonommin.
Ja tietenkin apupahat pukeutuvat huonommin.
Mutta keskipiste aina tyylikkäästi.

Tunteeton ilme sai miettimään näitä syntyjä syviä. Ehkä poika vain halusi olla parempi ja näyttävämpi, koska joutui elämään pyörätuolissa. Ehkä kysymys oli vain sisäisistä arvoista, itsetunnosta ja oman itsensä voimauttamisesta. Jos on menettänyt jotain, niin etsii korvausta muualta.

Jostain syystä en uskonut pojan joutuneen pyörätuoliin syntyperäisistä syistä.
Uskoin onnettomuuteen.
Jotain pahaa oli tapahtunut.
Ehkä tunteettomuus noissa kasvoissa johtui onnettomuudesta.
Tai traumoista.

En saa koskaan tietää.
Voin vain arvella.
Ohimennyt hahmo kaupunkin kaduilla.
Niin monia kohtaloita on ympärillämme ja kuljemme vain ohi.
Ei kannattaisi.
Joskus kannattaisi jäädä paikalle ja tutustua.
Pysähtyä ja olla osa tuota elämää.
Ottaa elämästä irti enemmän.
Niin harvoin on aikaa tehdä tätä; katsella ympärilleen.

Hymyilin mielessäni pojalle ja häntä auttaneelle nuorelle naiselle. Suljin silmäni ja jatkoin elämääni.