kuvia sanoilla

Se nuori oli järisyttävän kokematon kaiken suhteen.
Isän kanssa ei oltu koskaan käyty syömässä juuri muualla kuin huoltoasemien baareissa. Koska hän oli suuren osan nuoruuttaan ollut hyljeksitty kurja olenta, myöskään muut elämän kokemukset eivät olleet tulleet itsestään käymään vieraissa.
Tai sitten se nuori oli vain ollut pelkuri.
Mutta omaa rahaa tuli yhä vähän sen nuoren tilille ja ajatteli kaupunkilla nälkäisenä kulkiessaan uskaltautua käymään niin käsittämättömässä paikassa kuin pizzeria.

Pizzeria oli kaksikerroksinen rakennus lähellä joen rantaa ja keskustaa, sen pääkadun varrella, joka halkaisi kaupungin ja päättyi satamaan.
Suosittu pizzeria.
Meni sisään se nuori.
Jännitti.
Ulkomaalaistaustainen mies tarjoilija heitti juuri yhteen pöytään mausteiselta tuoksuvaa ruokaa.
” Onko täällä pöytää?” se nuori sopersi. Ei tiennyt pitikö tällaiseen paikkaan varata pöytiä kuten elokuvissa aina tehtiin.
Vähän lihava ulkomaalaistaustainen ukko katsoi nyrpeästi sitä nuorta.
” Katso löydätkö tuolta jostain,” ukko sanoi.

Se nuori tajusi, että pöytää ei tarvinnut varata.
Hiippaili jonnekin toiseen kerrokseen.
Löysi tyhjän pöydän ja istui sen ääreen.

Paikka oli tupaten täynnä.
Melua.
Ääntä.
Musiikkiakin jostain kuului.

Nuori mies ja nuori nainen katselivat paikkoja myös.
” Voidaanko istua tähän,” pariskunta kysyi siltä nuorelta.
Se nuori nyökkäili.

Tarjoilija tuli paikalle.
Kaikki kolme tilasivat.

Siitä nuoresta tuntui tuskaiselta.
Istui tuntemattomien kanssa.
Tuntemattomien joista ei tiennyt mitään.
Oliko tämä tavallista pizzerioissa?
Se nuori ei tiennyt.
Oli niin kokematon, mutta ehkä näin oli.
Mietti sanoisiko jotain, mutta ei sanonut.
Pariskuntakin puhui vaimeasti keskenänsä.

Pizza!
Ei ihan ensimmäinen pizza sen nuoren elämässä.
Suurin kyllä.
Mutta ei ensimmäinen.
Se nuori oli isän kanssa joskus tehnyt pizzaa.

Mausteista.
Kovin mausteista.
Sitä nuorta alkoi hikoiluttamaan.
Otsa oli likimärkä.
Vesi valui kuin sitä olisi kaadettu alas.
” Taisi olla vähän tulista, kun noin hikoilet,” kysyi tuntematon mies.

Nuorta nolotti ihan kamalasti.
Hän ei voinut mitään hikoilulle.
Se oli karmivaa.
Mikä pizzassa oli vialla?

Se nuori ei ollut koskaan ennen tavannut tulisia mausteita.
Neitsyys oli mennyt.
Mausteet olivat sanoneet moikka.
Nyt se nuori tiesi, mikä ei todellakaan ollut häntä varten.
Tuliset mausteet.

Muisti sen häpeän koko elämänsä läpi.
Muisti sen pariskunnan naurahduksen ja hymyn.
Muisti tunnelman ravintolassa.

Muisti kun tarjoilija kysyi lähdön hetkellä:” tuleeko lasku yhteen vai erikseen.”
” Me olemme ihan eri seuruetta, istumme vain tässä,” oli nuori mies selostanut nopeasti.

Toivottavasti pariskunta ei enää muistanut sitä nuorta.
Tuskin.
Siitä on jo niin kauan aikaa.