kuvia sanoilla

Se oli koulupainajaisen oudoin tapahtuma.
Se alkoi kevätpäivänä. Kevättalven lopulla varmaan. Tai sitten alku kesällä. Sen pikkuisen elämä on suurilta osin peittynyt jo muistojen usvan verhoon.

”Meillä on valitaan tänä keväänä hymypoika ja tyttö,” kertoi opettaja sinä päivänä. Opettaja selitti, mitä asia tarkoitti. ” Teillä kaikilla on ääni oikeus. Kaikilla täällä koulussa on äänioikeus.”

Niinpä jaettiin paperipala ja kynä ja jokainen kirjoitti kaksi nimeä.
Se pikkuinen mietti kauan kenet kirjoittaisi.
Hänellä oli vain vähän ystäviä.
Kukaan ei haukkuisi häntä valinnastaan. Hän saattoi vapaasti ja salaisesti äänestää ketä halusi.
Se pieni äänesti poikaa läheltä rautatietä – saattoi kutsua ystäväksi, joten sellaisella ihmisellä oli oikeus hymypojaksi – ja tyttöä – ketä se pikkuinen äänesti tytöistä? Ehkä Annea, luokan kauneita tyttöä.
Ehkä.
Muisti ei ole tallentanut tietoa suuriin pankeihinsa, koska sillä tiedolla ei ole ollut merkitystä.

Meni ohi yksinäisiä päiviä koulunpihalla.
Katseita miten toiset olivat yhdessä, ja sen pikkusien luo ei tullut kukaan.
Ei ainakaan hyvillä mielin.

Tulos julkistettiin.
Se pikkuinen ei jännittänyt. Joku kiva ja loistokas kaveri oli saanut jonkun kipsisen patsaan. Hienoa.
Elämä ei siitä muuttuisi.

Se pikkuinen järkyttyi. Sitä suorastaan alkoi pelottamaan, mitä nyt tapahtuisi.
Se pikkuinen oli voittanut.
Hänelle annettaisiin hymypoikapatsas.
Se yksinäinen pikku olento oli ollut äänestyksen ylivoimainen voittaja.
Mitä ihmettä?
Miksi?
Se ilkeä Ilkka, joka oikein teki kasvonsa halveksivaksi sanoi varmaan jonkinlaisen pakon edessä:” Mäkin äänestin sua.”
Aivan kun asia olisi ollut halveksittava asia.
Ehkä se olikin.

Myöhemmin vuosien kuluessa se pikkuinen kuuli monia selityksiä, joilla voittoa halveksuttiin.
” Opettajat ja kaikki luokan tytöt äänestivät sua vaan,” oli yksi selitys. Annettiin ymmärtää, että oikeasti kukaan ei äänestänyt sitä pikkuista.

Se pikkuinen, se nuori ja minä olemme kaikki olleet läpi aikain tyytyväisiä. Hymypoikapatsa oli sentään vähintä, mitä saattoi antaa korvaukseksi siitä, että koko elämä meni solmulle.
Jollakin tavalla edes koululaitos nöyrtyi.
Ihan vähän vaan.
Hyvä niinkin.