Koulun paras valinta-aine oli konekirjoitus!
Pääsi opettelemaan kymmensormijärjestelmää.
Paikka oli myös turvasatama, jossa ne kiusaajat eivät olleet.
Opettaja oli kiva viiksekäs mies, joka myös opinto-ohjaajan lakkia kantoi.
Oppilaat olivat melkein kaikki muiden luokkien tyttöjä.
Tuntemattomia ja vähän pelottavia, mutta eivät pahoja.
Se oli hauskaa.
Se pieni rakasti kirjoituskonetta.
Kotona oli yksi. jolla se pieni naputti kahdella sormella tarinoita. Mutta nyt oli tulossa muutos tyyliin.
Ohjeiden mukaan naputtelua. askl askl askl askl.
Lauseita, joissa oli vaikeita alarivin näppäimiä.
Pilkkua ja pisteitä ja numeroita.
Nopeutta virheettömästi.
Vuosia myöhemmin se nuori kirjoitti armeijan leirillä luetteloita kirjoituskoneella.
Tuli paljon virheitä.
” Ei tällaista voi eteenpäin laittaa,” murehti joku kapiainen toiselle sivummalla teltasta.
Kunpa oppisin virheettömäksi.
Onneksi tietokoneet saapuivat ja nopea näpyttely voi olla virheellistä.
Aina voi korjata!
Mutta konekirjoitustunneilla sai olla rauhassa.
Ei tarvinnut pelätä.
Pienet virheet olivat pikku juttu etuihin verrattuna.
Se pikkuinen oli tyytyväinen edes hetken.
Merkinnät RSS-syötteenä