kuvia sanoilla

Nälkä oli sen nuoren harmillinen seuralainen.
Se nuori oli hoikka.
Se nuori ei koskaan juurikaan lihonnut.

Hoikilla kyljillä oli pari pientä montturaa, jotka viittasivat vartalossa teoreettisesti olevan rasvaa.
Vasemman puolen monttura oli isompi kuin oikean puolen.
Muuta ei juuri ollut.

Toisinaan se nuori yritti syödä paljon.
Ihan vain että jompikumpi monttura olisi vähän kasvannut.
” Syö kaurapuuroa enemmän,” oli jo sille pienelle sanottu monia kertoja.

Se nuori oli kaikkien mielestä liian laiha.
Jopa sen nuoren mielestä.

Mikään ei kuitenkaan auttanut.
Armeijassa se nuori söi enemmän kuin kukaan muista alokkaista.
Ahmi kuin hevonen, joku päätteli kerran joulupöydässä.

Se nuori vältteli hienoja kalliita ravintoloita.
Miksi?
Niin pienet annokset.
Olivat kalliita eivätkä täyttäneet.

Nälkä.
Se seurasi sitä nuorta aina.
Raastoi toisinaan niin, että tuntui että luut ohenivat nälän takia.
Outoa.
Ehkä ne luut tosiaan ohnenivatkin.

Mutta pysyipä hoikkana.
Eipä ollut ylipainoa.
Eli ruumillisesti terveen nuoruuden.
Jotain positiivista!