kuvia sanoilla

Mietin toisinaan naapuriani.
En kovin usein, sillä hän asuu minusta varmaan viidenkymmenen metrin päässä hienossa talossa, jonka teki itse. Tai lähes itse.
Perhe auttoi raskaimmissa töissä. Toimivat kantojuhtina, kuten perheen on hyvä tehdä, kun mies tekee töitä.

Pientä ironiaa?
Ehkä.

Kun olin mukana tekemässä omaa taloani, naapurin mies toisinaan kävi puhumassa kanssani. Häntä kiinnosti talon rakentaminen, koska oli alan ammattilaisia.

Kun talo tuli valmiiksi, emme enää juuri jutelleet. Yritin toisinaan pitää yllä tervehdys kulttuuria, mutta ei. Tuntui siltä, että naapuri oli niin itsessään, että ei viitsinyt tervehtiä, jos hänen eteensä ei vähintäin tultu ja heilutettu kättään.

Voi johtua myös vaimosta.
Keskustelu yhteys katosi vaimon alkaessa enemmän liikkua maisemissa.
En tunne naapurin vaimoa, joten vaikeata sanoa.

Laiska.
Niin kuvailisin naapuria.
Laiska sosiaalisissa asioissa.
Haluton pitämään yhteyttä muihin kuin niihin ihmisiin, jotka kulkivat muutenkin nenän edessä tai jotka tulivat kehumaan, kuinka hienon talon mies oli rakentanut; ehkä myös ne noteraattiin, jotka tulivat kysymään neuvoa ja naapuri saattoi olla se suuri guru.

Onneksi naapuri ei tiedä, että kirjoitan tätä hänestä.

Olen miettinyt naapurin huonoja puolia, mutta hyviä löytää myös.
Hän on hyvä perheen isä. Siinä suhteessa voin olla kateellinen, sillä en ole isä. Lapsilla on paljon harrasteita, ja heitä tuetaan niissä.
Hyvä isän merkki.
Se pieni olisi ehkä jopa halunut juuri naapurin kaltaisen isän.
Laiskan ja itsekeskeisen, mutta perhekeskeisen.
Hyvä lapsuus on tärkeintä, mitä ihminen voi saada.
Siitä pisteet naapurille.
Teet jotain hyvin.
Ainakin minusta näyttää siltä, vaikka emme enää puhukaan keskenämme.

Ehkä joku päivä tilanne muuttuu. Nyt en tee asian eteen mitään. Ei ole tarvetta. Pidän rauhasta enkä kerjää ongelmia elämääni.
Naapureilla on taito aiheuttaa vaikeuksia.
Näin on hyvä.