kuvia sanoilla

Äitipuolen kesämökillä.
Se kivan oloisen äitipuolen, joka myöhemmin olikin jonkilainen noita-akka.
Mutta sellaisia ne äitipuolet usein.

Äitipuolen mökin ympärillä oli metsä.
Synkkää kuusta täynnä.
Varpuja tiheään kuusimaton alla. Se oli pimeä metsä. Niin kiehtova.

Tuli syksyinen kesä. Taivaalta satoi vettä, joka kastoi kaikki paikat.
Mökissä on neljä huonetta.
Yksi iso keittiötupa.
Kaksi isoa makuuhuonetta.
Välihuone makuuhuoneen ja keittiön välillä.
Ja Eteistä ei saa koskaan unohtaa.

Keittiössä ja kahdessa makuuhuoneessa oli tulisijat, jotka olivat talon lämmönlähde. Se pieni ei ymmärtänyt vielä tulisijojen päälle. Ei ainakaan kaakelisen tornin, joka kohosi kattoon siinä huoneessa, jossa se pieni nukkui.

Tulta ei koskaan saanut palamaan.
Polttopuiden hakkaaminen ja saahaaminen väsytti.
Iltaisin oli viileää ja aamuisin palelsi.
Mökkielämän ihanuutta.

Mutta kuusi metsä…
Kuusimetsä korvasi tuskan.
Kuusimetsä oli täynnä mustikoita.

Se pieni sai idean.
Välähti lamppu hänen päänsä päällä.
Oli mustikat ja oli tori sillä pikku paikkakunnalla. Oli yksi ja yksi ja iso yhteenmerkki.
Oli Kaksi.

Metsään vain ämpärien kanssa. Isän kanssa käytiin kylältä kaupasta hakemassa punaisia muoviämpäriä, joihin oli hyvä mätätä mustikkaa.
Kesäloman viilein hetki.
Mustikan kerääminen.
Sateessa ja hyttysten saalistamana. Suojana hupullinen sadetakki, jonka hupun ympärillä kokoajan kuului ininää.
Tuskallista.
Mutta se pieni oli sinnikäs. Keräsi mustikoita.
Näpelöi niitä sormin.
Näpelöi astiat täyteen.
Teki sitä monta päivää.

Ilalla aina puhdistettiin mustikoita ja isä ei koskaan ymmärtänyt, että mustikoita ei saa pestä vesisankoon tiputtamalla.
Kyseisen asian huomasi kokenut vanha nainenkin myyntipaikalla.
” Märkiä, kerätty koneella, mutta muuten hyviä,” eukko sanoi.
Ei pystynyt se pieni selittämään, että isän puhdistusmenetelmä teki niistä märkiä.
Mutta…
Mustikat.
Niiden eteen sai tehdä paljon työtä.

Isä lähti kotiin.
Oli töiden aika.
Äitipuolen kanssa yhdessä mökillä.
Se pieni meni metsään hakemaan mustikoita, mutta kaipasi isäänsä.
Kerääminen rasitutti.
Äitipuoli oli hieman tylykin.

Kaipasi isää.
Halusi takaisin kotiin, missä isäkin olisi.
Oli tarpeeksi jo myynnyt mustikkaa ja saanut omaa taskurahaa.

Lopulta äitipuoli vei sen pienen kotiin. Näytti murtuneelta äiti puoli. Oli halunnut olla mökillä vielä monta päivää.
Nyt joutui viemään sitä pientä kotiin.
Ei näyttänyt vihaansa.
Mutta vihainen se oli.
Pettynyt.
Siinäkin kai oli syy vihata sitä pientä salaa.
Olla salakavala.
Olla noita-akka.
Mustikoistakin sai varmasti syyn.

Mutta se pieni muisteli kunnialla noita hetkiä metsässä ja myynti hetkiä torilla.
Hymy suunpielissä.

Hän oli tehnyt elämässään yksin jotain.
Hän oli saanut aikaan joitain
Hän oli tyytyväinen!