kuvia sanoilla

Malaria on kova kaveri.
Malaria loikkasi polulla vastaan neljän kuukauden kohdalla.

Sadekausi oli ohi ja ilma oli kuivannut.
Kuivankauden tervehdys oli herra malaria.

Se alkoi äkkiä.
Kuumetta.
Kuumetta.
Ja lisää….
Kuumetta.

Mieletön kuume.
Voimat katosivat syvyyksiin.
Sänkyltä ylöspääseminen oli vaiva.
Nicolet, joka jakoi huoneen kanssani, hänen hahmonsa oli kuin varjo.

Mutta onneksi maailmassa on klorikiini.
Pikku klorikiini, jota olin syönyt joka päivä vähän.
Nyt oli aika ottaa kunnon annos.
Annos, joka tappaisi Plasmodiumin.
Annos, joka otettiin, vaikka vielä ei edes ollut varmaa oliko minulla malaria.
Ihan varmuudeksi kuitenkin.

Myöhemmin kuumeen kadottua kahdeksan tabletin ottamisen jälkeen;
joitakin päiviä myöhemmin…
Verestä ei ollut löytynyt Plasmodiumia..
Mutta lääkäri oli sanonut:
” Joskus tämä on kuin neulan etsimistä heinäsuovasta. Jos oikea näyte ei tule kohdalle, voi mikroskooppi kertoa mitä vaan.”
Aina ei malaria näy mikroskoopissa, jota käytetään testivälineenä.

Mikä minua suututti.
Ranskalainen teki sairauteni aikana lettuja.
Eikä minulle tarjottu.
Lettuja!
Todellisia afriikan herkkuja.
Olin vihainen.
Mutta onneksi malaria oli ja katosi.

En suosittele.
Ei kannata hankkia.
Ei kiva!