Määränpää on usein kaukana.
Määränpää on jotain komeilevaa horistontissa.
Määränpäähän ottaa suunnan ja lähtee vaeltamaan kohti.
Määränpää peittyy usein metsän siimekseen.
Matkalainen on aina vaarassa eksyä, kun menettää silmistään tavoitteensa.
Matkan vaikempia hetkiä on kulkea pimeässä ja vain uskoa, että kyllä…
Kyllä määränpää on siellä.
Matka on usein vain uskon varassa.
Matka on usein vain heikkojen voimien varassa;
voimien, joille ei ole kukaan antamassa tukea.
Matkat ovat sellaisia. Epätodellisia välillä. Mahdottoman tuntuisia. Usein joku kuiskii korviin,että anna periksi.
Ei kannata.
Lopeta ja palaa takaisin.
Pysähdy ja asetu tähän ja unohda koko tavoite.
Mutta seuraavalla aukealla määränpää taas näkyy.
Siellä se on ja kulkija tietää, että tavoite ei ole mahdoton. Hän on jo kulkenut pitkän matkan.
Ei kannata pysähtyä, sillä pysähtyminen merkitsee vain periksi antamista ja toivottomuuteen joutumista.
Toivottomuus on pelottava paikka.
Toivottomuus on koti kaikille niille, jotka antavat periksi.
Toivottomuus on maa, jossa on valittajia ja avun huutajia.
Toivottomuuden maasta on tie pois, kun haluaa aloittaa alusta.
Aina on tie pois.
Mutta kaikki tiet vaativat halua.
Ja määränpää on halun mitta.
Kun määränpään tavoittaa, on aika pysähtyä ja levätä.
Mutta…
Mutta mutta…
Määränpää tietää uuden tavoitteen asettamista.
Elämä on etappeja, joita pitkin kuljemme. Etapilta toiselle. Joskus jossain on todellinen turvasatama, johon pysähtyä, mutta silloin on löytynyt jo niin hyvä määränpää, että matkaaminen ei enää ole mielekästä.
Ne määränpäät ovat hyviä. Niitä ei ole paljon, mutta jokaiselle on yksi olemassa. Se yksi on vain lopulta löydettävä.
Kukin etsii sitä omalla tavallaan.
Ja niin on hyvä.
Merkinnät RSS-syötteenä