kuvia sanoilla

Mielikuvitus on järeä ystävä. Minusta on ollut aina kiva nitoa tarinoiden hahmoja lopulta yhteen…. Pieni aloitus tarinan palaselle, joka lähtee vyörymään eteenpäin omin painoin ja omalla vauhdilla. Hornan Tuutissa. Matias oli kaukana kotoaan. Suhteellisen kaukana. Koti oli jossain itäsuomen metsien tuntumassa. Nyt Matias oli aivan toisella ääripuolella maata. Olihan miehen nähtävä maailmaa. Moottoripyörällä. Yksin. Tunnettava …

Isä oli vaeltanut merillä. Käynyt kaikilla mantereilla. Ollut kuumassa konehuoneessa kaikilla aavoilla ja kaikilla säillä. Hän oli ihmetellyt argentiinaa ja venäjää ja egyptiä ja monia muita maita. Kunnes oli saanut töitä maista ja asettunut aloilleen äitini kanssa. Isällä oli laatikko. Pyöreä rasia. Isän tyylin mukainen. Vanha säilykeruokarasia. Rasia oli ihan täynnä kolikoita. Pieniä ja isoja …

BaoBao on niin monissa kuvissa. Pakko kirjoittaa yhdestä baobaosta, jonka nuoret latvat kohosivat kohti pilviä. Puu kasvoi siinä hiekkatien varrella. Se paikka oli teiden risteämäpiste. Puu oli tavallaan risteyksen merkki. Paksu puu. Tomera puu. Kun se varttaa taputti käsillä, niin varsi ei antanut tuumaakaan periksi. Siinä se seisoi liikkumattomana juuriensa tukemana. ”Kunpa minäkin olisin noin …

Jo varhain huomasin mikä toi värinä tunteen; sellaisen tunteen, joka muistuttaa vähän kuin ruumis kehräisi kissan lailla… Nauttii suunnattomasti… Kun joku tekee jotain hyvää minulle ja voin katsella sitä. Asettelee tavaroitani. Leikkaa hiuksiani hyvin. Paketoi lahjaa. Mitä tahansa, mikä tuo hyvän mielen. Tunne tulee vain harvoin. Niin harvoin on pyyttettömiä auttajia. Niin harvoin on ihmisiä, …

Eräs tarina, jolla on tositapahtumien voima takana. Elämä on joskus julma. Aivan liian usein. Kukkia! Matias oli päättänyt ostaa Siljan syntymäpäivänä yhtä monta kukkaa kuin tällä oli ikää; ja ehdottomasti tumman punaisia ruusuja. Rakkauden väri. Se oli kukkakauppa siinä lähellä työpaikkaa. Siellä oli mukava nuori naismyyjä, joka hymyili ihanasti Matiakselle kun tämä tuli sisään. ” …

Se nuori punoutui. Punoutui ihan huomaamatta. Niin voi käydä, kun on tekemässä kasvinjuurutushommia isossa kasvihuoneiden ketjussa. Niin voi käydä, jos haluaa tienata vähän rahaa kattamaan opiskelutulonsa. Niin voi käydä, jos kolleega on kaunis nainen. Kompleksin omisti kolmikymppinen mies, jolla oli espanialainen kumppani Carlos. Pitkä, ruskea tukkainen tyttö kertoi omistajasta ja carlosista ja lörpötteli paljon muutakin …

Olimme matkalla espaniaan pikkubussilla. Minibussilla, johon mahtui kymmenen ihmistä. Valkea. Kaunis auto. Tämä oli pieni välikphtaus saksan maisemissa, kun liikuimme jossain pikku tietä iltamyöhään. Pieni välikohtaus muistui mieleeni, kun katselin lehtien otsakkeita. ”Suomalaiset juovat legendaarisia määriä ja ovat hiljaa.” Hollantilainen pitkä mies istui vieressä. Silmälasipäinen. Toi vähän mieleen Harry Potterin, jota oli venytetty sataan yhdeksänkymmenteen …

Maailmalla taas sitä samaa vanhaa. Mielenosoituksia. Tappeluita. Vallanhalua. Itsepäisyyttä. Valta on outo asia. Niin moni saa vallasta kiksejä. Mutta kukaan ei koskaan tunnusta saavansa siitä kiksejä. Kaikki valtaan pyrkivät selittävät haluavansa tehdä jotain ihmisten hyväksi. Niin harva oikeasti tekee niin. Niin moni oikeasti ajaa vain omaa ja muutamien tuttujensa asiaa. Sana tuttu on joustava käsite. …

Norjassa. Tunturilla. Loppukesä. Lämmintä. Meitä oli pieni ryhmä siinä koolla. Olin ainoa suomalainen kuten aina ollessani muualla. Kirkaan keltatukkainen Cameron Diaz tyylinen nainen piti puhetta. Kertoi tarinoita ja kysyi meiltä asioita. Jonkinlaista valmeentautumista. ” Näytät väsyneeltä?” Cameron Diazin näköinen kysyi minulta. ” Vähän olenkin,” vastasin. ” Miksi?” ” Kuhan vain olen. Tällaista sattuu. Se menee …

Se nuori yritti oppia piirtää hevosta. Yritys toisensa jälkeen epäonnistui. Aina hevonen näytti törkeän huonolta. Typerältä. Kerran se nuori tapasi tytön; tytön jolle näytti viimeisintä sarjakuvakäsikirjoitusta;mukava pieni tyttö; Miksi sen nuoren tytöt aina ovat pieniä ja somia? Tämä tyttö luki käsikirjoituksen ja heitti arvostelunsa. Oli lukenut jossain baarissa. Ei ollut huolinut sitä nuorta mukaansa. Se …

Eräs tarina. Toinen henkilö kuvitteelinen, mutta toinen… no nimen olen muuttanut. Kukaan ei tunnista häntä. Voisin yhtä hyvin sanoa, että kuvitteellinen. Kristan jo tunnettekin, jos olette vähän lukeneet blogiani. Mutta jos ette ole, mikä on todennäköisempää, niin hän on vain hahmo, jollaisia maailma on täynnä. Neuvola. Kesä. Tai syksy jo. Intiaanisyksy. Krista oli saanut lapsensa. …

Televisio. Hei, minulla on televisio auki. Katson televisiota harvoin, koska tekemistä on elämässä muutakin; koska minua on alkanut pitkästyttämään niin monet nykyiset sarjat ja ohjelmat. Kaupalittomat kanavat ovat tylsiä. Kaupalliset kanavat toistavat samaa. Tänään kuitenkin televisioni on auki. Huomenta Suomen uudet vaatteet. Ihan vain mielenkiinnosta. Lobbaajia, jotka yrittävät vetää naruja omiin käsiinsä. Tuijotan erään entisen …

Se pieni pelkäsi kamalasti koiria. Varsinkin kun iso susikoira laittoi etutassunsa olkapäille ja läähätti kasvoja vasten. Se pieni jäykistyi pelosta ja yritti tankata itselleen. ” Ole rauhallinen… Ole rauhallinen, ne ovat ihan kilttejä.” Se pieni vaihtoi katua, kun näki koiran ja ulkoiluttajan tulevan samalla puolella vastaan. Se pieni oli pelokas olento. Mutta erään tädin luona …

Linja-auto. Tai ei ehkä niinkään. Se oli kuorma-auto, jonka päällä oli kuomu. Auto oli matkalla kaupunkiin ja olin sen mukana. Afriikan taivaan alla. Olin ainoa mies autossa. Kaikki muut olivat mustaihoisia naisia. Nuoria ja vanhoja naisia. Heillä oli erilaisia kantamuksia, kuten kanoja häkissä, jauhosäkkejä ja jotain epämääräisiä kantamuksia. He puhuivat kovasti paikalliskielellä keskenään, ja minä …