kuvia sanoilla

Pöytä täynnä suomalaisia tomaatteja. Kaupassa tietenkin. Punaisia ja houkuttelevia tomaatteja. Pidän tomaateista. Astelen tomaattilaatikoiden luo ja napsaisen ranneliikkeellä muovipussin telineestä. Taitolaji. Vaatii tarkalleen oikeallaisen liikkeen, että pussi irtoaa käsiin. Vanha nainen, sellainen jonka hiukset ovat vuosien vaalentamat; iho on vuosien rypistämä, mutta silmissä on vuosien tuoma huumori. Kokemusta paljon enemmän kuin minulla. Kokemusta paljonen enemmän …

Tarina tyhjän päällä kellumisesta. Kuilu Matias katsoi Turun toria sunnuntaiaamuna. Vähän yli viikko oli mennyt pelastusoperaation parissa. Oli pitänyt saada toinen nuori mies jaloilleen siitä sekasorrosta, mihin tämä oli vajonnut. Matias ei tiennyt hyväksyikö Jaakon tekoja millään lailla, mutta se ei ollut oleellista. Oleellista että ihmisen ei ole hyvä olla yksin pää sekaisin. Nyt Matias …

En tuntenut häntä. Kiinnitin vain huomiota. Tumma, jopa kauniiksi kutsuttavan näköinen poika istumassa pyörätuolissa, kaunis. Yhtä nuori neito kanssaan. Puhuivat. Oliko nuori nainen avustaja? Miksi kiinnitin huomiota? Pyörätuoli? Ei. Kasvot. Pojan kasvot olivat tuntettomat. Niissä ei ollut minkäänlaisia ilmeitä. Tuo kaveri olisi hyvä pokerinpelaaja. Ikää ehkä 17? 18? Ei aavistustakaan, mutta jossain noissa lukemista. Alle …

Itella. Tuo veli vekkuli. Kadonnut on paketti, se ei ilmestynyt koskaan postin hyllyyn. Itella ei kuitenkaan tiedä, missä on paketti, vaikka isokokoisen kirjeen viestin jaksoi joku kirjoittaa. Joku, joka tiesi, ettei kirje mahdu laatikkoon. ”Lähettäjän pitää tehdä katoamisilmoitus,” piipitti puhelimeen itellan edustaja. Kertoi sen paikallispostin tytsylle, joka kuunteli tarkkaan. Kertoi paikallispostin tytsy se sitten minulle. …

Se osui kätösiin eräänä päivänä. Sen pienen omistama pieni häkki, jonka isä oli tehnyt. Sillä pienellä oli seebrapeippoja. Pariskunta. Aivan kaksi kappaletta. Tai muutaman hetken välillä kolme, kun peippojen pikkuinen opetteli elämään. Tai hetken ennen kuin peippo naaras nirhasi oman lapsensa. Aika julmia. Seeprapeipot nimittäin. Häkki oli pieni. Mutta häkissä oli iso ulos ja sisäänkäynti. …

Pikku tarina erään ihmisen kokemuksista – tietenkin totuus välkehtii tarinassa Iho Joululahjaksi poika sai kutinaa iholle. Hän oli kiitänyt lumista mäkeä alas suksilla. Pyörinyt, pomppinut ja antanut lumen pöllytä aaltoina tehdessään kurveja. Poika rakasti liikkumista. Pakkasessa syöksähtely ei ollut niin mahtavaa kuin uiminen, mutta siinä sai hengen puhaltamaan. Pojan oli pakko. Hänellä oli sukuperintäinen verenpaineongelma. …

Pöytä oli pitkään sen nuoren matkassa. Pöytä oli täyttä puuta. Piki musta oli sen väri. Pinta kimaltava kuin vanhoissa historiallisissa elokuvissa. Tuolit jykeviä ja kestäviä. Se pöytä seisoi monessa asunnossa. Yksiössä se seisoi ikkuan edessä, kaktuksen alla. Kirkkonummella se oli kirjahyllyn takana, piikossa ikkunalta, siellä toisaalla, missä tytön tavarat eivät olleet. Sitten siellä puistokadun yksiössä, …

Nosti silmänurkkaansa. ” Paketti ei ole vielä saapunut,” sanoi postineiti, ” Omituista,” jatkoi postineiti.” Sen piti saapua jo eilen,” postineiti kertoi koneen edessään kertovan. Minulle ei ollut koskaan käynyt näin. Posti ei tienny, missä paketti on. Seisoin hämilläni siinä tiskin luona. ” Tule huomenna,” postineiti sanoi,” joku soittaa jakeluun, jos sitä ei ole tullut. Kertovat …

Jonkinlainen masennuksen tapainen yritti hiipiä nurkan takaa esiin. Se kurkisti voisiko iskeä. Se oli viekas. Ovela luuli olevansa. Hihitteli siellä nurkan takana. Nyt se iskisi. Mutta ei. Se oli taas valmistautunut. Se huomasi heti tunteen. Joko taas, uhri pohti. Uhri käänsi ajatuksiaan. Ei antanut syöksylle alas valtaa. Ei Ei. Nyt ollaan matkalla ylöspäin. Nyt on …

Se nuori kasvatti opuntiakaktusta. Se oli ylpeä kasvista. Se oli ottanut sen jostain kasvihuoneesta, jossa oli ollut töissä. Pyöreät lehtimäiset varret täynnä pitkiä piikkiä. Pituutta kasvoi mukavasti. Sitä oli mukava seurata. Se nuori asui yksiössä. Jotenkin kasvi ei soveltunut siihen kaikkeen. Seisoi ikkunan edessä, siinä ikkunalaudalla. Maksimaalinen määrä valoa. Alla lämpöpatteri. Siis lämpöäkin. Se oli …

Katselin kuinka televisiossa oli näytelli laitettu esimerkkejä julkisuuden ihmisistä, jotka ovat syystä tai toisesta päätyneet ammattiinsa. Kysymys oli: osasivatko he neuvoa ammatinvalissa olevaa nuorta. Kuuntelin heitä. Katsoin heitä. Aivan tavallisia tarinoita, jotka kertoivat faktan. Koskaan ei tule suuri kuvitelma, että nuoret saataisiin aikaisemmin työelämään toteutumaan. Elämä ei heti paljasta korttejaan. Elämä ei heti kerro, mikä …

Elämä on odottamista. Odottamista, että jotain tapahtuu. Odottamista, että ovi avautuu. Odottamista, että joku vastaa viestiin. Odottamista, että jokin asia muuttuisi. Epämääräistä odottamista. Usein odottaa vielä turhaan. On tehnyt ruuat jollekin, joka ei koskaan tulekaan. Odottaa puhelimen soittoa, joka ei koskaan tulekaan. Odottaa tekstiviestiä, joka ei koskaan tulekaan. Odottaa mailia, joka on eksynyt varmasti matkalla. …

Muistoja ajoista liitettynä tarinaan… Tyttö rannalla Hän istui usein rantaportailla, siinä missä Aurajoen pinnasta tuli auringon heijasteita suoraan silmiin. Hoikka tyttö. Selvästi vähän anorektinen. Ehkä niitä nuoria naisia, joiden tekstejä näki myöhemmin blogien maailmassa; kertomassa, että miten pääsee ulkonäkönsä kanssa sinuksi. Yksinäisen näköinen nuori nainen. Tytöllö oli aina paperia ja kynää mukanaan. Hän rustasi muotoja …

Se nuori perusti yrityksen. Se oli jännää aikaa. Piti miettiä mainontaa. Piti miettiä mistä saa asiakkaita. Se nuori päätti etsiä itselleen kumppania. Laittoi ilmoituksen lehteen ja alkoi katsomaan keitä löytyi. Tarjokkaita oli. Muutamia, jotka kiinnostuivat. Ja sitten oli yksi nuori nainen, joka tuli käymään sen nuoren luona. Oli kiinnostunut olla myös yrittäjä. Valehteli. Halusikin vain …