kuvia sanoilla

Linja-auto.
Tai ei ehkä niinkään.
Se oli kuorma-auto, jonka päällä oli kuomu.
Auto oli matkalla kaupunkiin ja olin sen mukana.
Afriikan taivaan alla.
Olin ainoa mies autossa. Kaikki muut olivat mustaihoisia naisia.
Nuoria ja vanhoja naisia.
Heillä oli erilaisia kantamuksia, kuten kanoja häkissä, jauhosäkkejä ja jotain epämääräisiä kantamuksia.
He puhuivat kovasti paikalliskielellä keskenään, ja minä yritin olla äännettömästi jossain nurkassa.

Yksi varmaan kolmikymppinen nainen innostui puhumaan kanssani.
Kysyi puhunko englantia.
Sanoin puhuvani.
” Oletko vapaa mies?” nainen kysyi suoraan.
Sanoin olevani.
” Missään ei ole lapsia ja vaimoa?”
” ei ole,” sanoin,” Olen kaukana kotoa.”
” Höh,” nainen sanoi.” Nuoren miehen ei ole hyvä olla ilman naista.”
” Tässäkin on monta naista, jolle mies kelpaisi,” nainen hymyili ja viittasi joukkoon, joka istui ympärilläni.
Aloin tuntea itseni hieman vaivautuneeksi.
Valkoinen mies mustien naisten keskellä.
Eräs organisaation mies oli sanonut:” Valkeat voivat ottaa täällä kenet haluavat. He haluavat paremmat olot ja me valkeat tarjoamme varman tien eurooppaan. Älkää tippuko siihen ansaan. Olkaa varovaisia.”
Yksi monista varoituksista tässä maassa.
Nyökyttelin vain päätäni vastaukseksi ja hymyilin.
” Sinun pitäisi tutustua,” nainen jatkoi,” Oletko jäämässä kaupunkiin?”
” Muutamaksi päiväksi,” kerroin.
” Siinä ajassa ehtii hyvin tutustua.” hän jatkoi.
” Minulla on aika kiire. Töitä. Mutta joskus toinen kerta ehkä,” yritin olla kamalan diplomaattinen.

Jutelimme vielä jotain, mutta pidin kiirettä, kun poistuin linja-autosta.
Mieskin voi joutua tehokkaan isku-yrityksen kohteeksi.
Eikä tämä kerta ollut afriikan auringon alla edes ainoa.

Tarinoita, joita voi sitten katua myöhemmin, kun ei antanut vain tilanteen viedä.
Toisaalta.
Olisin voinut löytää itseni nopeasti veitsi vatsassa maantienojasta.
Varovaisuus kannatti niillä mailla.