kuvia sanoilla

Pöytiä oli monia riveissä.
Kaikilla niillä oli nappuloita.
Kaikkien pöytien vierellä oli kello, joka hakkasi: tiktaktiktak
Kellon punainen nuoli oli odottamassa, että joltakulta loppui aika. Se oli ahnas tuomari, joka määräsi voitosta.
Kierros oli ohi.
Voittaja ja häviäjät olivat selvinneet.
Istuin sivummalla ja olin heikkona. Kello oli jo paljon.
Se pitkä kaveri sanoi jotain; se tyyppi, jolla oli pieni kuppi käsissään ja katsoi minua sanoja suussaan.
En ymmärtänyt. Minua väsytti.
” Mitä sanoit?” kysyin.
Hän sanoi kysymyksen uudelleen, mutta en ymmärtänyt sanakaan. Olin ihan äimänä. Mitä tämä oli?
” En taida ymmärtää, mitä kysyt,” sanoin väsyneesti.
Poika hymyili.
Hän sanoi vielä kerran ja nyt ymmärsin, mitä hän sanoi.
” Kysyin, väsyttääkö sinua?”