kuvia sanoilla

Viimeinen kesä kasvien kanssa.
Se kesä oli aivan tavallinen kesä. Välillä lämmin. Välillä viileämpi. Satoi vettä. Oli pilvistä. Paistoi aurinko.
Oltiin jossain vantaan tienoilla, tien poskessa kuten aina. En ollut yksin, sillä näitä hommia harvemmin tehtiin yksin. Taimien istuttaminen nopeasti on pari työtä.

Parini tällä kertaa oli marokkolainen mies.
Kyllä.
Ihan suomea puhui. Oli asunut jo monta vuotta suomessa.
Ison äänivallin takana oli jokin pieni kirkon tapainen rakennus.
Katselimme sitä.
” Me poikkeamme ympäristöstämme nyt vähän,” sanoin. Ajatukseni olivat typeriä, sillä aina pitäisi ajatella pidemmälle, ennen kuin menee heittämään roskaa.
” Miten niin?” marokkolainen kysyi.
” Tuo kirkko. Minä olen ateisti ja sinä et usko jumalaan.” marokkolainen oli islamilainen. Olin tuntenut monia islamilaisia, ja tunnustan, että minun olisi pitänyt miettiä asiaa pidemmälle.
Marokkolainen katsoi minua.
” Kuule, kyllä minä uskon jumalaan,” hän sanoi takaisin.
Yskäisin.
” Anteeksi, en tarkoittanut sitä. Tarkoitin kristittyjen jumalaa.”
” Minulle se jumala on sama asia. Allah on vain teille toisen niminen, mutta sama jumala,” marokkolainen sanoo takaisin.
” En tarkoittanut mitään pahaa,” huomaan sanovani.
”Äh, älä nyt,” marokkolainen hymyilee, ” tiedän kyllä. Meillä kaikilla on joskus harhamme.”

Marokkolainen oli kiva mies. Mutta hänellä oli aika pimeitä puolia.
” Käytkö koskaa reiveissä?” hän kysyi minulta
” En oikeastaan.”
” Minulla on yksi tuttu, joka järjestää niitä hyvä mies. Se sanoo kaikille aina tulkaa, täällä on naisia ja aina on saatavilla kokaa ilmaiseksi. Aina. Tosi hyvä mies. ”
Marokkolainen katsoi minua:” Kun se seuraavan kerran soittelee taas, tuletko mukaan. Otan sinut mukaan.”
” Katsotaan nyt, ” sanon. Minulla ei ollut aikomustakaan lähteä huumereiveihin mukaan.

Söin lounaalla kaupasta ostamani mandrariinin.
” Onko hyvä?” marokkolainen kysyi.
” Onhan tämä,” myönsin.
” Perheeni kasvattaa noita marokossa,” marokkolainen kertoo. ” Heillä on siellä iso tila. Kerättiin velipoikien kanssa aina satoja lapsena.”
Marokkolainen hymyili:” Eurooppaa lähetetään aina huonoimmat hedelmät. Hyvät pidetään itse.” Katse vihjasi että hedelmä jota söin ei todellakaan ollut priimasta päästä.
Se oli kuitenkin riittävän makea minulle.

Pari kertaa marokkolainen yritti kaupata hassista minulle. Kuulema kaikki työntekijät firmassa käyttivät sitä.
” Minä en ota,” vastasin. ” periaate.”
” Ei se ole pahaa ainetta,” marokkolainen yritti vielä.
” Minulla on sellainen periaate. En käytä edes alkoholia,” kerroin.

Lopulta marokkolainen lopetti kauppaamisen.
Olin osoitautunut liian itsepäiseksi.
Ihan hyvä kaveri muuten, paitsi hieman hermoileva ja vähän ennalta-arvaamaton. Tai jos piti ennalta-arvaamattomuutta arvattavana seikkana, niin sitten saattoi sanoa: normaalia ja arvattavaa käytöstä.

Riippuu näkökannasta.