kuvia sanoilla

Ranskalainen mies/poika – en tiedä, miten häntä voisi kutsua – sai päähänsä, että kaikkien on oltava kasvissyöjiä, koska hän oli päättänyt ruveta kasvissyöjäksi.

Oltiin keskellä pensastoa, jossa sähkö,juoseva vesi, kauppa ja länsimaiset hyödykkeet olivat katoavaa kansanhuvia. Liha kuului samaan listaan.
Oli helppo ruveta ja tunnustaa kasvissyöjän kortteja.

Ranskalainen oli suorastaan huvittavaa tässä yllättäen syntyneessä intomielisyydessään. Minä en aikonut olla.
Olimme maailmassa, jossa proteeiinia ei ostettu kaupasta.
Olimme maailmassa, jossa kasvissyöjät ottivat ja kuolivat erilaisiin ravitsemusongelmiin.
Olimme maailmassa, jossa riisitautiset lapset olivat arkipäivää.

Tässä maailmassa proteeini oli syötävä siinä muodossa, missä sitä sai.
Niin tekivät kaikki.
Kukaan paikallinen ei tunnustautunut kasvissyöjäksi.

Joku kysyi:” oletko muslimi, kun et syö sianlihaa?”
Niin minulla oli heikkous.
Sikoja täälläkin oli.
Minä en syönyt sianlihaa.
Ja ei – en ollut muslimi.

Ranskalainen tuotatti eräänä päivänä talon ovelle metsästäjän, jolla oli kaunis pieni kauris.
” Tappaisitko tämän?” hän kysyi ja näytti bambia.” Lihan vuoksi?”
” En,” vastasin ranskalaiselle.” Täällä ei ole pakastinta. Se olisi lihan tuhlausta.”

Mutta olin päättänyt syödä eräänä viikonloppuna lihaa.
Anna oli mukana ja päätimme hakea kanan.
Kanoja löytyi jokaisesta maan kolkasta yli kaiken tarpeen.
Kanan liha sopi hetkeen.

Mutta Ranskalaisella oli juoni.
” Kokki ei tapa kanaa,” Hän kertoi.
Kokki oli muslimi.
” Eikä hän suostu tekemään kanaa, ellei se ole teurastettu muslimien sääntöjen mukaan.”
Minua ärsytti ranskalaisen leikit.
” Ei se mitään.” sanoin,” Minä teurastan kanan.” ilmoitin. Vedin pohjan pois ranskalaisen leikiltä.

Hyvä yritys ranskalaiselta.
Mutta ei se toiminut.

Haimme Annan kanssa kanan eräästä mökistä kilometrin päästä.
Talo tien varrella.
Piha kanoja täynnä.
Ei varmasti täyttänyt suomalaiset säädökset kanan kasvatuksesta.
Kanat olivat onnellisia ja vapaita.

Vein kanan ulkotilaan.
Hain viidakkoveitsen.

Tiedättekö millainen on viidakkoveitsi.
Muistuttaa hieman vesuria, paitsi se on veitsi.
Iso puukko, jolla voisi leikkiä miekkailua.
Iso puukko, jolla voi raivata tiensä pusikon läpi ja raivata pellon ja leikata nurmikon.
Mitä vain.
Monikäyttöesine, joka melkein riippuu miesten vyöllä käyttävalmiina.
Viidakkoveitsi.

Löin ensin kanan tainoksiin.
Halusin antaa sille siedettävän kuoleman.
Sen jälkeen katkaisin sen kaulan veitsellä. Kaksi iskua tarvittiin. Olin toivonut, että yksi riittäisi.
Siinä oli yksi lyönti liikaan.
Ennen kun tein sen rukoilin kanan elämän olleen hyvä. Ja teon jälkeen liityin luonnon lakien joukkoon.

Planetallamme eläimet tappavat toisiaan elämän takia.
Kuolema on luonnollinen osa.

Keitimme kanan Annan kanssa. Koska ranskalainen ja muut olivat kasvissyöjiä, niin Anna ja minä söimme herkullisen keitetyn kanan.

Pelkäsin vähän saisinko mahataudin.
Mutta oikeasti.
Voiko tropiikissa saada koskaan mahatautia.
Minä en saanut.

Ole kunniotettu kana.
Olet niitä harvoja kanoja elämäni aikana, joita olen syönnyt.
Yleensä en syö kanaakaan. Mutta sinut söin, koska elämäsi oli ollut hyvä. Sinä et ollut broileri, joka on saanut kärsiä häkissä.

Minä olen eettinen.
Minä en ole kuten ranskalainen, joka valitsee helpoimman ratkaisun mielivaltaisesti.
Minä valitsen tieni eettisesti.
Ei eläimiä, jotka joutuvat kärsimään elämässään.
Ei koskaan.

Ja en ole kasvissyöjä.
Miksi en?
Koska se ei muuta sitä tosiseikkaa minnekään, että luonto tappaa luonnossa. Kasvit ovat yhtä eläviä olentoja kuin eläimetkin. Kasvinkin kuolema on rikos. Kasvissyöminen ei edistä eettisyyttä. Se ei edistä erään elämänmuodon, kasvin, parempaa elämää.
Ei mitenkään.

Joten olen sekasyöjä.
Olen ja tulen olemaan.
Sekasyönti edistää kierolla logikallani eettisyyttä. En aio tästä asiasta riidella tai väitellä.
Näin vain on minun kohdallani.
Sinä voit pitää oman näkemyksesi.
En puutu siihen.
Ole onnellinen.
Anna minunkin olla onnellinen.