kuvia sanoilla

Se nuori kasvatti opuntiakaktusta.
Se oli ylpeä kasvista.
Se oli ottanut sen jostain kasvihuoneesta, jossa oli ollut töissä.

Pyöreät lehtimäiset varret täynnä pitkiä piikkiä.
Pituutta kasvoi mukavasti.
Sitä oli mukava seurata.

Se nuori asui yksiössä.
Jotenkin kasvi ei soveltunut siihen kaikkeen.
Seisoi ikkunan edessä, siinä ikkunalaudalla.
Maksimaalinen määrä valoa.
Alla lämpöpatteri.
Siis lämpöäkin.

Se oli sellainen huonokuntoinen yksiö.
Varmasti oli ollut omistajalle halpa.
Kun se nuori vuokrasi yksiön, omistaja oli näyttämässä sitä.
” Otin rahat tililtä pois ja ostin asunnon. Paras tapa sijoittaa nykyään.” mies selitti.
Kun se nuori muutti pois yksiöstä, omistaja kuulosti ahdistuneelta.
Sen nuoren ei tullut sääliksi.
Ylihintaa pyysi.

Mutta kaktus piti yksiöstä.
Se kasvoi.
Se komeili siinä parvisängyn vasemmalla puolella, keittiösyvennyksen edessä ja sohvan oikealla puolella.
Suoraan eteisestä sitä saattoi ihailla.

Siinä parvisängyllä oli parikin tyttöä katsellut kaktusta.
Yksi oli ihastellut kaktuksen kukintaa.
Kaktus oli kukkinut upein keltaisin kukin.
Kuin orgidean kukin.
” Ai tuollainenkin kukkii,” oli tämä sen hetken suuri ihastus sanonut. Viimeinen ihastus.
Se oli viimeinen kerta, kun se nuori näki tätä kukkaa ihastellutta tyttöä.
Taas yksi tyttö, jolla oikeasti oli poikakaveri siellä jossain.
Miksi tytöt eivät koskaan kerro asiasta, kun niitä lähestyy?
Sillä nuorella oli teoria.
Eivät ne olleet poikakavereita.
Olivat pelkkiä vakkarisänkykavereita, joita tytöt kutsuivat ’ystäviksi’.
Joka kerta sydänmeen sattui.
Onneksi ei enää tämän kerran jälkeen.
Sen jälkeen kun kaktus kukki kauniisti.

Lähti pois maasta se nuori.
Joutui tappamaan kaktuksen.
Jätti yksiön.
Jätti Suomen.
Jätti kaiken.

Kaktus oli ainoa asia, jota jäi kaipaamaan noustessaan laivaan, jonka nokka oli merelle päin.
Kaktus oli ainoa asia, jota muisteli kulkiessaan junalla maita ja mantuja.
Kaktus oli muistelemisen arvoinen, kun katsoi anopinkielipenkkiä erään talon pihassa ja mietti: Noita kasvatetaan kuin perenoita.

Oli pitänyt tappaa kaktus.
Liian iso ottaa mukaan.
Kukaan ei ollut halunnut sitä.
Itki kaktuksen muistolle.
Ei itkenyt muistoille kenestäkään ihmisestä.
Ne muistot halusi vain unohtaa.

Uusi maailma odotti.