kuvia sanoilla

Se nuori oli ystävän luona.
Kyhmynenäisen pojan, jonka se nuori oli tuntenut lukiosta asti.
Se nuori kutsui häntä ystäväksi.
Varmaan ainoa ystävä, joka sillä nuorella oli.
Ihminen jonka luokse saattoi vähäksi ajaksi mennä pakoon hiljaisuutta, joka eli olkapäillä.

He söivät joulutorttuja.
Itse tehtyjä.
Kaupan levyistä, mutta silti voi väittää, että ne oli tehty itse.
Juttelivat elokuvista ja pelasivat jotain avaruusaiheista peliä.

Kyömynenällä oli todella voimakkaat tietokoneet käytössä.
Kyömynenä oli opiskelemassa yliopistossa fysikkaa. Hän asui pienessä yksiössä, joka oli kerran ollut kyömynenän äidin äidin. Nyt se oli kunnostettu ja kyömynenä asui siinä halpaa elämää.

Kyömynenä oli ensimmäisen kerran tutustuttanut sen nuoren käsitteeseen nimeltä Internet. Se oli jokin verkko, jonne tietokoneella pääsi ja pystyi seilaamaan erillaisissa sivuissa.

Se nuori oli jo liikkunut tietoverkoissa – oli omalla halvalla laitteellaan joskus aikaisemmin tutkinut niitä kevyitä verkkorakenteita, joita oli ollut ennen olemassa.
Tämä internet oli kiinnostavampi.
Uusi juttu.
Se nuori ei vielä tiennyt, mitä hyötyä siitä tulisi olemaan.
Ei jaksanut katsella tulevaisuuteen ja arvailla.
Oli paljon tärkeämpiäkin mietinnän aiheita.
Ja sen nuoren elämä liikkui kovasti kasvien maailmassa noina aikoina.
Ja kirjoittamisen.
Vielä viestintä kulki kirjeiden avulla. Pitkien huolellisesti kirjoitettujen tekeleiden, joita luki mielellään.

Myöhemmin tuli aika, kun kirjeet siirtyivät internettiin ja enää ihmiset eivät kirjoittaneet pitkiä ja kaunnita tekstejä toisilleen. Tulivat lyhyet ja tiivistetyt pienet piirrykset kuten: ” Hei minulla menee hyvin. Mitä sinulle kuuluu?”
tai ” Kävin tänään kaupassa ja kävelin kaupassa. Olipa kylmää”
tai ” Siskoni oli ratsastamassa. Hevonen oli varsinainen kaakki. Häntä suututti, että oli maksanut ratsastustunnista niin paljon.”

Lyhyitä ja olemattomia lauseita, joiden arvo oli aivan olematon verrattuna niihin aikoihin, kun internet ei ollut kuin vasta kyömynenän kämpillä.

Kirjoittamisen osaavia on niin vähän.
En ehkä itsekään enää osaa kirjoittaa.
Toivottavasti opin taas sen taidon joskus.