kuvia sanoilla

Muistivälähdys.
Tarina aikojen takaa.
Tarina, joka yhä kimmeltää ohuena juovana mielen sopukoissa.
Sillä siis oli jokin merkitys sen nuoren elämässä.

Poika oli sen nuoren ystävä niiltä ajoilta, kun tämä asui hetken tilkkutäkkikoulun takana.
Sillä nuorella oli epäilynsä, että pojalla oli paha ADH taipumus, joten olkoon kaveri ADH nimeltään. Koko ajan pitää olla menossa.

ADH:n lapsuus kului kasvatuslaitoksessa ja kodeissa. Hänen äitinsä ei ollut niin sanotusti kykenevä kasvattamaan lasta.
Porista ADH oli kotoisin ja murre kuului pojan puheessa.
Hän pukeutui kuin olisi fanittanut Dingoa tai Yötä.
Todennäköisesti ADH fanittikin yötä.

Mustat vaatteet ja pillihousut.
Dingon laulu: ” Pillihousuni ratkenneet…”
Tai jotain sen suuntaista.

Se nuori ei tiennyt miksi äidiltä oli lapsi viety pois.
Huumeita?
Se nuori tiesi vain että laitokset olivat olleet ADH:n polku.

Miksi aina sen nuoren ystävillä oli erikoislaatuinen historia?
Miksi kaikilla oli jonkinlainen mania päällä.
Tai ei kaikilla, mutta useilla.
Sana harvat olisi ehkä parempi sana kuin useat.
Outojen tyyppien klaani joka tapauksessa oli sana mikä vaan.

Tultuuan armeijan harmaissa pois kasarmilta ja vaihdettuaan vaatteensa se nuori oli ollut lopen väsynyt.
Hän oli liftannut yksin läpi kylmän ja talvisen suomen.
Liftaaminen oli onnistunut yllättävän hyvin. Tosin moni oli ihmetellyt, miksi solttupoika oli yksin pimeässä tien poskessa ja selitti, ettei olisi ottanut kyytiin, jos liftaaja ei olisi ollut solttu.
Kylmä oli ollut.
Välillä tuulen iskiessä kasvoihin se nuori oli oikeasti miettinyt, oliko elämän tarkoitus seistä tien poskessa liftaamassa.
Pääsekö hän koskaan perille?

Päästyään isän luokse, synnyinkotiinsa se nuori oli huokaissut helpotuksesta. Nukkunut kuin tukki yön loppuun.
Puhelu tuli siis vasta lauantaina.
Lauantai-iltana.
Tuttu ääni puhelimessa iloitsi, että oli saanut minut kiinni.
” En tiennyt olitko kotona vai intissaä,” selitti ääni,” Kuule, mä oon kaupunkissa ja haluaisin vähän pyöriä ravintoloissa. Tuutko mukaan.” ADH mainitsi ravintolan nimen jossa oli parhaillaan.

Yläkerta oli vanhemmille ihmisille tarkoitettu paikka.
Alakerta oli varsin suosittu juoma paikka.
Se nuori suostui lopulta ADH taivutteluun ja lähti mukaan.
Olihan sitä joskus kiva liikkua yäelämässä, vaikka harvemmin mitään kiinnostavaa tarttui takataskuun.

ADH:lla oli selvästi putki päällä. Se hämmästeli, kun sanoin että minulla ei ollut tarpeeksi ikää yläkertaan.
”Oon sua nuorempi ja mäkin pääsen sinne,” ADH selitti sille nuorele ja nauroi.
ADH olisi halunut alkaa iskemään kahta tyttöä, jotka istuivat sivupöydässä.
Se nuori oli arka.
Se nuori ei oikein tiennyt, miten tyttöjä isketään.
Se ei halunut tunkea tuntemattomien pöytään.
ADH jätti asian väliin.

Jutelua.
ADH lempijuttu sikojen kiimalääkkestä, jolla sai naiset kaatumaan sänkyyn helpolla.
ADH oli testannut asiaa ja aina oli toiminut.
Se nuori epäili asian todenperäisyyttä aina.
Ajatus kuitenkin mietitytti sitä nuorta.

ADH oli ostanut juoman sille nuorelle. Jonkun aikaa puhuttuaan ADH kertoi tytöstä, jonka kanssa oli puhunut jollain aikuisten linjalla ja saanut tältä osoitteen ja viettänyt tämän kanssa yön pelkästään puhumalla.
Kutsui tyttöä nimellä tyttökaveri.
”Mennään hänen luokseen!” ADH ilmoitti.
Sillä nuorella oli juoma juomatta edessään.
Se nuori päätti laittaa sen lähimpään pöytään lahjana.
”Tässä on juomaton drinkki, jos haluatte, se on teidän.” se nuori pöydän väelle.
Sitä nuorta hämmästytti, että pöydässä istui eräs shakkin pelaaja.
Oikeastaan nolotti.
Joku tuttu oli nähnyt hänet!
Maine menee!
Mikä ihmeen maine?
Oliko sillä nuorella mitään muuta kuin idiootin maine?

Laitakaupunkille erään matalan kerrostalon pihaan.
Tyttö heitti avaimet taloon ikkunasta alas ja ADH avasi pimeään taloon oven.
Tyttö asui yllättävän isossa yksiössä, mutta kävi pian ilmi, että likalla oli töitä.
Hän oli parturi.
Joten hänellä oli varaa asua leveästi.

Sellainen pieni kemistä kotoisin olevan naikkonen. Nuori. Ei kovin ujo, mutta vähän varautunut. Vaaleat lyhyet hiukset, farkut, löysä paita, mutta paljastava.
Puhetta ja juttua.
Vaiheita.
Sen nuoren hiuksia leikattiin.
Tyttö oli ihan hyvä parturi.
Osasi napsutella saksia kivasti.
Se nuori ja tyttö istuivat lattialla, ADH oli tupakalla parvekkeella.

Tyttö epäili, että se nuori olisi homo.
Miksi ihmeessä, kysyi se nuori.
Tyttö flirttasi.
Se tuntui hyvältä ja huonolta.
Tyttö oli ADH:n ystäviä.
Piti olla varovainen ettei loukkaisi.

Myöhemmin ADH oli sanonut, että oli mennyt parvekkeelle tahallaan, että tyttö oli voinut puhua sen nuoren kanssa.
Miksi?
Se nuori ei pohtinut asiaa.
Epäili tosin että ADH yritti tehdä näistä kahdeta tuttuja.
Ei ollut varma, eikä pohtinut asiaa enempää.
Se ei ollut soveliasta.

” Mitä jos ottaisin tabuja ja alettaisiin?” tyttö yhdessä välissä heitti,” se oli vitsi.” jatkoi pikku tauon jälkeen.
Se nuori epäili, että ei ollut vitsi.
Hieman samanlaisia ’vitsejä’ tuli pari.

Katsottiin valokuvia. Tyttö oli niissä jonkun rockbändin bileissä.
Vähissä vaatteissa.

Se nuori mietti, mikä mahtoi olla tytön puhelinnumero.
Se oli siinä pöytäpuhelimessa näkyvillä. Valkea lappu.
Se nuori unohti kuitenkin numeron, jota katui myöhemmin.

ADH kertoi tapansa mukaan tarinoita.
Lopulta ADH ja nuori lähtivät tytön luota ja päätyivät nukkumaan sen nuoren synnyin kotiin.
Ei mitenkään kovin ihmeellinen ilta.

Sunnuntaina ADH otti puhelun jollekulle ja suuntasi kohti omaa kotiaan, joka oli kauempana maalla.

Olisi voinut tapahtua paljon enemmänkin, jos se nuori olisi vain lähtenyt mukaan leikkiin.

Mutta Se Nuori oli Todella kokematon.
Ja puolustukseksi voi vetää menneisyyden.
Menneisyyttä ei voi rullata nollaksi, vaikka se nuori osasi tehdä sen hetkellisesti halutessaan.
Hän osasi ottaa sisältään sen varmemman nuoren, jolla oli vain tässä ja nyt näkemys maailmasta.
Hieman samanlainen kuin ADH:lla.
Ehkä näissä kahdessa olikin jotain yhteistä.
Ehkä se nuori osasi muuttua halutessaan samanlaiseksi menijäksi kuin ADH.
Se ei vain ollut mukavaa.
Oli mukavampaa olla vain oma itsensä.
Vai olisiko sen nuoren vain pitänyt alkaa harjoittelemaan olla enemmän kuin ADH.
Myöhäistä miettiä.
Se aika on jo mennyt.
Aikaa ei voi ottaa takaisin.
Tarina pysyy, vaikka ei olekaan mikään ihmeellinen.
”Tavallinen tarina” voisi olla parempi otsikko.