kuvia sanoilla

Pikku tarina erään ihmisen kokemuksista – tietenkin totuus välkehtii tarinassa

Iho

Joululahjaksi poika sai kutinaa iholle.
Hän oli kiitänyt lumista mäkeä alas suksilla.
Pyörinyt, pomppinut ja antanut lumen pöllytä aaltoina tehdessään kurveja.

Poika rakasti liikkumista.
Pakkasessa syöksähtely ei ollut niin mahtavaa kuin uiminen, mutta siinä sai hengen puhaltamaan.
Pojan oli pakko.
Hänellä oli sukuperintäinen verenpaineongelma.
Liikunta piti verenpaineen alhaalla ja…
Ja liikunta oli kivaa!

Liikunnasta sai kiksejä.

Mutta joululahjasta poika ei pitänyt.
Se kutitti.
Kutinaa kesti päiviä.
Ilmassa jotai mikä aiheuttaa kutinaa?

Poika laittoi vuodevaatteet ulos pakkaseen. Seisoi siinä pakkasessa katsomassa, miten höyry nousi lämpimistä vuodevaatteista.
Kuolkaa pölypunkit.
Oli mahtavaa seisoa siinä ulkona ja nauttia, miten kämpän kuumuuden vastapainona sai hetken kylmää.

Vuodevaatteet sängyyn.
Aamulla kutitti kahta kauheammin.
Iho oli punainen.

Pölypunkkien kosto?!

Pojan piti antaa periksi.
Piti mennä lääkärille.
Surkeus sentään.
Ei miehen pidä lääkärille mennä!
Se on lannistumista.

Lääkärisetä.
Lääkärisetä katsoi pojan ihottumaa.
Keskusteli pojan kanssa.
Miettimistä.
Keskustelua.
Vastaus.
Täh?
” Kyllä, olet allerginen kylmälle,” kertoi lääkärisetä katsottuaan ihottumaa pojan riisuttua paidan.
” Siis ihan totta? Kylmälle?” poika kysyi.
” Jotkut ihmiset ovat kylmälle allergisia. Juuri tuolla tavalla kuin olet,” lääkärisetä selitti ja osoitti pojan vartalossa olevia vaaleita paukamia.
” Onneksi tuohon on lääke,” lääkärisetä jatkoi kehottaen poikaa pukeutumaan.

” Mutta kannattaa pukeutua tästä lähtien kunnolla” lääkärisetä oli hymyillyt.

Poika oli hämillään.
Allerginen kylmälle.
Kaikkea sitä oppii.