Aina asiat eivät mene huonoon suuntaan.
Joskus tapahtuu oikeasti ihmeitä.
On hakenut työpaikkaa, yrittää päästä pois paikasta, mikä nostaa karvat pystyyn.
Käy haastattelussa ja on olo, että jumalauta ei tästä tule mitään!
Parin viikon päästä tulee maili, jossa kysytään, koska voit aloittaa.
Laittaa viestin ihmiselle, jonka haluaa tavata.
Ei usko minkään onnistuvan.
Sitten kaikki meneekin hyvin.
Uskomatonta.
Yrittää toteuttaa haavettaan.
Voimat ovat jo aivan lamassa.
Vain pieni pala uskoa on jäljellä.
Sitten haave toteutuu.
Uskoo unelman olevan mahdoton.
On haaveilut asiasta pikkuisesta saakka.
Nuorenakin miettii, että olisi kiva asia.
Ja sitten – yllättäen huomaakin toteuttavansa haavetta.
Kaikki palat loksahtavat paikoilleen.
Kaikki onnistuu.
Elämä on täynnä ihmeitä.
Ihmeisiin täytyy vain olla valmis.
Ihmeet täytyy ansaita.
Ihmeet eivät ole ilmaisia.
Niiden eteen pitää tehdä jotain.
Lottovoittoakaan ei saa, ellei jaksa täyttää ruudukkoa.
Ihmisiä ei tapaa, jos on erakko.
Koskaan ei parannu, jos uskoo sairauteen eikä tee asian eteen mitään.
Jos haluaa miljoonien lahjoituksen koululle, täytyy kirjoittaa rockenfellerille yhdysvaltoihin.
Fysiikan opettajani teki niin.
Koulunsa puolesta.
Koulu sai myöhemmin salaperäisen lahjoituksen.
Ihme!
Ihmeisiin kannattaa uskoa.
Maailmassa on paljon Hyvää.
Se hyvä on vain saatava kiinni.
Ilmaista luonasta ei olekaan.
Vale!
Olen syönyt montakin ilmaista lounasta.
Eli…
Ihmeitä voi myös tapahtua tekemättä mitään.
Kaikki mahdollista elämässä.
Tarinoissa on rajoituksensa, mutta elämässä ei ole rajoja lainkaan.
Elä täysillä.
Nauti.
Elä kuin viimeistä päivää.
Se kannattaa!
Merkinnät RSS-syötteenä
Kiitos.
Vaikka kirjoitankin silloin tällöin useampia tunnissa – lyhyys tekee sen mahdolliseksi – niin harvemmin teen sen saman tunnin sisällä. Mutta aika on rajoitettu voimavara ja yritän säästää aikaa myös muihin kirjoituksiini, joten tällä blogilla pyrin olemaan lyhyt ja ytimekäs.
Juuri mainitsemistasi syistä rakastan kirjoituksia. Niillä pääsee niin paljon syvemmälle kuin kuvilla. On ihmeellistä, miten vain sana ”portaat” voi luoda niin lukemattomia kuvia, tapahtumia ja tarinoita.
Joskus kaikkein parhaimpia ovat lyhyet, ytimekkäät kirjoitukset, jotka antavat lukijalle ajatuksen ja suunnan ajatuksille, mutta eivät luo mielikuvitukselle rajoja kuvailemalla liian tarkasti. Joskus kaikkein parhaimpia kirjoituksia ovat juuri sellaiset kirjoitukset, joita sinä kirjoitat.
Ja pakko vielä sanoa, etten ikinä kykenisi kirjoittamaan viittä erilaista asiaa tunnissa. Se on vain…. Mahdottomuus. Nostan hattua kaikille, jotka siihen kykenevät.
Kysyt miten kirjoitan 5 päivässä. Itseasiassa kirjoitan 5 varmaan tunnissa tai voi siihen parikin tuntia mennä – riippu miten rassaava teksti sisäisesti on. Ei tuota ongelmaa. Jos kirjoittaisin koko päivän blogitekstejä, niin saisin järjettömän määrän tavaraa blogiin.
Olen vain kirjoittanut aika pitkän palan elämästäni.
Kirjoituksen määrä vaatii vain inpiraatiota.
Ja tietenkin se, että on hahmottanut etukäteen mielessään, mitä kirjoittaa. No niin, tavallaan jossain mielen sopukoissa pitää pyöriä äänetön mekanismi, joka on päällä 24/7. Eli ideat ja ajatukset pitää olla olemassa. Ilman sisältöä ei voi kirjoittaa mitään.
Pitää osata katsoa ihmisiä kadulla; pitää osata katsoa tilanteita; pitää ajatella kirjoittamista kuvaamisena. Kädessä on kamera, jonka nimi on kynä. Se on laitteena paljon parempi kuin maailman mikään kamera. Sillä kuva ei voi koskaan tuoda esiin sisäisiä arvoja; se on vain pintaa, joka kertoo välähdyksen ajasta ja hetkestä, mutta sanat kuvaavat aikaa ja hetkeä ja aikaa ennen hetkeä ja sen jälkeen ja kokonaisuutta kokonaan. yksi lause voi sisältää enemmän asiaa kuin kokonainen elokuva sisältää kuvia.
Eli väite, että yksi kuva sisältää tuhat lausetta voi olla totta, mutta yksi lause voi sisältää miljardeja kuvia ja kaikkea ei voi edes kuvata kuvilla – koskaan.
Inspiraatiota tässä elämässä on liian vähän, mutta nyt sitä on ollut riittävästi. Tuolla kommentilla voin lopettaa tämän kommentin vastauksen, jota päätin korjata käytyäni ulkosalla.
En tiedä, miten aloittaa, joten…
Luin muutaman tarinasi sieltä täältä, leirintäalueen, kallion, tämän ja pari muuta. En voinut olla pitämättä kirjoitustyylistäsi, mielipiteistäsi ja elämänkatsomuksestasi. Oli myös mukava lukea, kuinka joissain kohdissa kirjoittaja oli tarinan henkilöiden yläpuolella ja tiesi enemmän elämästä kuin he.
Tuota, yksi kysymys löytyisi. Miten ihmeessä voit julkaista viisi kirjoitusta päivässä? Ovatko ennalta kirjoitettuja vai tuleeko vain päiviä, jolloin kirjoitat 24/7?
Teet hyvin, mitä teet, jatka vähintään yhtä hyvin. Ajatuksella ei ole rajoja lainkaan 🙂