kuvia sanoilla

Jokin mielenkiintoinen trendi näyttää pyörivän blogien maailmassa.
Halu kertoa millainen on hyvä blogi muille ja antaa neuvoja.
Halu kertoa, että juuri minun blogiani pitää kommentoida; miksi ihmeessä ette kommentoi.
Halu ohjeistaa muita.

Mikä on hyvä blogi.
Hyvä blogi on paikka, mitä on kiva lukea.
Ei ole merkitystä onko siinä viisi sataa ärsyttävää kuvaa, jotka kertovat päälipintaa kirjoittajasta, mutta ei juuri muuta.
Tärkeätä on että teksti on hyvää.
Tekstiä on mielyttävä lukea ja se antaa jotain.

Kieltäisin kaikki mainosblogit, mutta onneksi se en ole minä, joka saa päättää. Tiedän, että mainosblogit ovat juuri se asia, jotka antavat blogi sanan merkityksen niin monille ihmisille.
Mainosblogit määrittävät sanan muoti. Ja niin monelle sana muoti on se tärkeä piste.

Toivon, että ihmiset oppisivat koristamaan blogejaan oikein. Niin moni koristaa bloginsa lukukelvottomaksi, koska omasta mielestä kuva on tärkeä ja ei tajua, että ilman tekstiä moni kuva on mitään sanomaton.

Toisin kun yleensä väitetään, olen sitä mieltä, että pari sanaa kertoo enemmän kuin miljoona kuvaa.
Miksi näin?
Koska sanoissa voi kertoa oikean mielipiteensä, kuvata tunnelmaa ja kertoa asiaa. Kuva on hapuileva otos todellisuudesta. Derivaatta ajasta. Se kertoo yhden olemattoman todellisuuden ilman minkäänlaista metatietoa. Katsoja voi itse määritellä totuuden ja totuus on aina toinen kuin kuvan ottaja haluaa sen olevan.
Itseasiassa moni kuva on äärettömän tylsä, ellei sen yhteydessä ole tekstiä.

Ja kuten muistatte: Yksi kirja ei mahdu sellaisenaan yhteen elokuvaan. Ei vaikka kirja olisi ohut. Ohuttakin kirjaa varten pitää tehdä televisiosarja, ennen kuin kirjan sisällön saa esiin.

Muutama sana kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa.

Eli jos saisin neuvoa. Jos et osaa laittaa kuvaa oikein blogiisi, niin vältä sen laittamista. Älä laita värejä taustalle, niin että tekstiä ei näy. Ja niin edelleen….

Mutta neuvoista huolimatta jokainen päättää itse millaisen blogin omistaa.

Entä tämä toinen.
Valitusta kommenttien määrästä.
Mitä varten kommentteja ei tule samaan tahtiin kuin ennen?
Olisiko vastaus, että blogi ei ole niin kiinnostava kuin ennen.
Olisiko niin, että kommentoiminen ei ole lopulta oikeaa vuorovaikutusta lukijan kanssa. Se on pinnallista kevyttä sanan vaihtoa, johon ei vielä tule syvempää sisältöä.
En toki sano, etteivät kommentit ole kivoja. Kommentit antavat paljon lisä syvyyttä.
Jos itkee kommenttien perään, pitää alkaa muuttamaan bloginsa sisältöä. Pitää olla populisti.
Pitää luoda sisältöä, joka kiinnostaa ihmisiä

Noin.
Sain blogiini nuo kaksi niin silmiin pistävää aihetta.
Ne eivät tee minun blogistani suosittuja.
Mutta minusta oli hauska kirjottaa niistä juuri nyt.

Ajattelin kirjoittaa tarinan tytöstä, joka istui puiston portailla ja katseli joen juoksua ohi.

Mutta en jaksanut.

Tein sitä sun tätä koko aamun ja uuvahdin.
Mietin jos pitäisi tauon huomiseen kirjoittamisessa.
Jaksoi kuitenkin kirjoittaa tämän mielipiteen. Se oli ajatusten lepoa.

Pikku toviksi.
Kunnes lisää sanoja virtaa.