Sumua ja usvaa. Satoi vettäkin.
Ilma saattoi olla aurinkoinen sää paikallisella mittapuulla.
Se oli Doverin linna, kuuluisien kalkkikivirantojen lähellä.
Ei mikään ihmeellinen paikka. Pieni turistirysä, jonka pihalle oli tehty keskiaikainen näytös.
Olin ainoa ystäväni kanssa matkalla junalla – sitä kutsuttiin Interrailaamiseksi. Istumista ikävillä penkeillä, nälkää, uusia maisemia ja kinastelua, minne mennään seuraavaksi.
Se oli näytös. Näytöksen keskiössä oli taljajousi. Sellainen jousi, jolla pystyi ampumaan panssarin suojateräksen läpi. Siitä tehtiin esitys.
Ase ladattiin nuolella ja sitten se jännitettiin. Jännittäminen tehtiin vinssillä. Lopulta ammuttiin. Nuoli rämähti teräslevyn läpi.
Keskiajalla oli kovaa porukkaa.
Linnan edessä oli kylä. Kylässä oli pieni kahvila, jossa yritin pyytää hampurilaista. Nuori myyjätär ei ymmärtänyt kysymystäni ja iso kahvilanpitäjä mies kysyi minulta olinko kysynyt maitoa.
Mietin hetken ja sanoin:” Yes.” Juodaan nyt sitten maitoa, jos sanojani ei kyenyt ymmärtämään.
Se oli Dover.
Merkinnät RSS-syötteenä