Hän on yliopistossa luennolla. Mukava viiksiniekka selittää edessä verkkomarkkinoinnin ihmeitä. Miten ikonin klikkaamisella voi tehdä rahaa.
Luennoitsija kertoo kurssin aikana monta kertaa, että antaa opiskelijoille ennen tenttiä nähtäville kaikki mahdolliset tenttikysymykset, joista valitsee itse muutaman tenttiin.
”Jos kaikkiin niihin kysymyksiin osaatte vastata,” Luennoitsija selittää,”Niin tiedätte varmasti kurssista tarpeeksi.”
Siinä neliskanttisen pöydän äärellä istuessaan muistikuvat siirtyvät lukioon. Lukiossa oli ollut kiva historian opettaja. Ihan tämän opettajan takia hahmo oli opiskellut kulttuurihistoriasta cumun.
”Jos saa alle c:n ylioppilaskokeista, niin niitä papereita voi käyttää vessassa,” oli kivan historian opettajan yksi lempitokaisuista. Miten vääränlainen näkemys opettajalla oli ollut. Ihminen pääsee minne vain, kun hän tietää mitä haluaa. Ylioppilaskoe on vain yksi mitätön sivunäytelmä koko tarinassa.
Hieman samanlainen oli ollut lukion ruotsin opettaja:” Jos ette osaa ruotsia, joudutte lapiomiehiksi.”
Hän oli kyllä tehnyt lapiotöitäkin elämänsä aikana. Ne olivat olleet yllättävän mukavia…
Sormeni pysähtyvät näppäimistöllä.
”Rakas lukion ruotsin opettajani. En päässyt läpi ruotsin ylioppilaskokeesta. Minulla on yhä i loppuarvosanana. Palkkani on korkeampi kuin sinun ja pääsin läpi jopa yliopiston virkamiesruotsistakin aikoinani,” kirjoitan bloggaukseni loppuun.
Merkinnät RSS-syötteenä