kuvia sanoilla

Kasvissa ei ollut kukkia.
Se seisoi ruukussa.
Kasvilla oli suora ryhti, paksut vihreät lehdet, joissa oli valkoisia juovia ja vähän punaista.
Lehdet olivat suuret, elipsimäiset.

Neljä silmää katsoi sitä.
Kaksi opiskelijapoikaa, joista isompi kokoinen oli selvästi etsimässä itselleen jotain.
Tämä kasvi herätti innostusta miehen mustien hiuksien alla…
Siellä syvällä pään sisällä.

Mies tarkasteli kasvia tarkasti.
Otti ruukun käsiinsä ja katseli kasvia jokakulmasta.
Pieni puumainen verso.
Ehkä kolmekymmentä senttiä, ehkä neljäkymmentä.
Kaunis.
Täydellinen ryhti ja kauniisti asettuvat lehdet.

Kasvaako tämä isoksi, miettii pää.
Kävelee tiskille puhumaan vihreään pukeutuneelta myyjättäreltä.
Kaveri kävelee perässä. Kaverukset kuiskivat jotain vielä keskenään, ennen kuin isompi uskaltautuu kysymään.

”Hei,” hän sanoo myyjättärelle.
” Hei,” myyjätär vastaa, mutta ei hymyile; odottaa vain kysymystä.
” Mikä kasvi tämä on?” isompi opiskelijapoika kysyy.
” Se on ihmepensas,” vastaa myyjätär.
” Ihmepensas,” toistaa kiinnostunut ja katsoo kasvia. ” Kuinka isoksi tämä kasvaa?” hän kysyy.
” No jos hyvin käy,” myyjätär sanoo,” se venyy metrin mittaiseksi,” neito tekee ilmassa käsillään liikeen ja kuvaa kasvin kokoa maasta päin. Miesten ja myyjättären välissä on korkea myyntipöytä ja kassakone. Isompi kurottautuu katsomaan pöydän yli myyjättären käden liikettä.
” Aika hyvä,” iso kaveri sanoo ystävälleen, joka nyökyttelee päätään.
” Miten sitä hoidetaan?” poika jatkaa kysymyksiään.
” Valoa ja vettä,” laukoo myyjätär hetki. ” Sitä enemmän valo, sitä paremmin se kasvaa,” myyjätär tiesi kertoa.” Ja…” hän sanoi ja piti taukoa.
” Niin?” sanoi opiskelijapoika kärsimättömästi.
” Tämän kasvin lehtiä ei saa suihkutella. Vettä se vaatii talvellakin jonkin verran ja paljon lannoitetta kesällä.” myyjätär selittää varsin asiantuntevasti.
Olen yllättänyt asiasta seuratessani keskustelua. Itse en olisi muistanut ihmepensaasta moisia yksityiskohtia. Mutta sisäkasvit eivät olekaan olleet koskaan alaani. Mutta jos joku kävisi kysymään minulta Abies Koreanan hoito-ohjeita, niin ne sataisivat kuin apteekin tiskiltä.
” Ja tietenkin sen kasvaessa pitää silloin tällöin vaihtaa ruukkua,” myyjätär selittää,” Onko sinulla ollut ennen ruukkukasveja,” neitonen uskaltautuu kysymään.
Opiskelijapoika vastaa jotain epämääräistä.
Hän selvästi aikoo ostaa kasvin.
Siitä ei ole epäilystäkään.
Jätän tilanteen.
En ole enää kiinnostunut siitä.

Minä tutkin orkideaa edessäni.
Minä aion ostaa todellisen kukan.
Kauniin kukan.
En vihreyttä.

Orkidean keltaiset terälehdet mielyttävät.
Kauneus kiehtoo.
Jään kukan lumoon ja unohdan muun maailman hetkoksi.