kuvia sanoilla

Hei sinne!

Sanotaan että talvi ei pääty koskaan. Voi myös olla, että talvi ei ala koskaan. Tänä aamuna kulkiessani työkaverin kanssa ulkona, tämä sanoi:” Ihan sellainen marraskuinen päivä. Aivan kuin talvi alkaisi kohta.”
” Tai Huhtikuinen, kun talvi on päättymässä kohta,” minä sanoin.
” Niinkin voi olla,” työkaveri totesi.
Mietimme miten paljon oli ollut lunta viime vuonna.
” Eräs entinen työkaverini,” kerroin tälle ihmiselle,” rakentaa joka vuosi talon eteen iso lumista riemukaarta tai porttia, miten se haluaa sanoa. Viime vuonna hän oli tosi innostunut. Mutta tänä vuonna ei taida asiat olla yhtä hyvin.”
Työkaveri hymähti vastaukseksi.
” Rakennettiin isän kanssa aina lumilinnoja pihalle, joskus parikymmentä vuotta sitten. Ne olivat joskus isoja. Parhaimillaan neljäkerroksisia.”
Varsin veikeän kokoisia lumilinnoja.
” Minäkin haaveilin rakentavani muurin talon ympärille estämään rusakoita pääsemästä pihalle,” kerroin työkaverille,” Viime talvena oli niin paljon lunta ja mietin syksyllä, että tänä vuonna voisin toteuttaa haaveeni.”
Ajatus rusakkomuurista huvitti työkaveria.

Lumi.
Kaipaan tosiaan lunta. Luen itseni usein talvi-ihmiseksi, vaikka laiskuus iskee aika, kun pitäisi tehdä lumitöitä. Mutta lumi on elementtinä kuitenkin asia, jota voi odottaa kesän kuumina paahteina; voi miettiä, miten ihanaa olisi kulkea syvässä lumessa lumikengien kanssa.

Tänä vuonna unelmat eivät toteudu.
Toivottavasti tulevina vuosina.
Joskus ennen oli talvia, jolloin mietti, että pääseekö hiihtämään vai ei. Noina lämpiminä talvina unohdin lopulta, miten paljon rakastin hiihtämistä. Ymmärsin sen vasta Norjan tuntureilla, joiden ihanat ladut maistuivat suksille.
Iroonista on, että vaikka rakastan hiihtämistä, en ole saanut ostettua itselleni suksia. Vanhat puusukset ovat jo aika päiviä sitten ajautuneet roskakorin pohjalle, joten ilman uusia suksia hiihtäminen on vaikeaa.

En ole koskaan ollut hiihtoluistelufani, vaan pidän perinteisestä hiihtämisestä. Nämä ladut ovat mielikuvissani aivan liian usein pelkkiä luistelulatuja, joten olen salaisesti päättänyt, että en ostakaan suksia enää koskaan. Vaikka minusta olisi myös todella mukava saada hiihtää; tuntea, miten lumi suhisee suksien pohjien alla ja miten sauvojen työnnällä liukuu pitkän palan eteenpäin.

Huokaus.
Kaikki asiat eivät mahdu elämään.
Sellaista se vain on.
Kunnon talvi kuitenkin mahtuisi, jos sellaista vain tarjottaisiin.
Kunnon talvi kelpaisi.
Saako sellaista tilattua ilmatieteenlaitokselta. Jos saa, niin kenelle pitäisi soittaa.
Voin soittaa jo huomenna, jos sinusta se tuntuu hyvältä idealta. Kerro toki, jos niin on.
Hymy.
=)

Terveisin,
R.